Bob (Leslie Banks) ja Jill Lawrence (Edna Best) ovat lomalla Sveitsissä. Näiden tuttava Louis Bernard (Pierre Fresnay) sotkee nämä suurien panosten vakoilupeliin ja tytär Betty (Nova Pilbeam) joutuu pelinappulaksi. Luvassa on vakoilukieroilua, suunnitteilla olevaa salamurhaa ja Abbott (Peter Lorre) on kiero vastapeluri.
Alfred Hitchcock erikoistui nopeasti jännityselokuvien genreen ja äänielokuvan ilmaannuttua hän alkoi soveltaa uutta teknistä menetelmää. Tässä tapauksessa oikeutuksena juonintaan on vakoilutoiminta ja sivullisten sotkeutuminen sellaiseen. Kelmit ovat tunnistettavan ilkeän näköisiä, eivätkä nämä ole kovinkaan typeriä. Moninaisia käänteitä on luvassa, dramatiikkaa on juonessa mukana ja ilkeämielisenä spoilerina kelmien juoni menee myttyyn.
Leslie Banks ja Edna Best ovat duo peribrittiläisiä tylsimyksiä ja Nova Pilbeam joutuu traumaattiseen tilanteeseen. Näiden huomattavimpana vastapuolena on hyvin vahvalla aksentilla ja hyvin ohkaisin uhkauksin puhuva László Löwenstein. Tämä brechtiläisen teatterin veteraani huokuu kolkkoa niljaa koko olemuksellaan jääden vahvasti mieleen. Mukana on myös tukevia rooleja, joskin näiden yksilöiminen on vaikeampaa niiden ollessa hyvin lyhkäisiä. Lisäksi aikainen äänielokuva rajoittaa kuvakerronnan hienouksia, mutta kelmit näyttävät kelmeiltä.
Hitchcockin yleisimmät teemat ja menetelmät ovat voimakkaasti elokuvassa mukana. Tukena on muutamia erinomaisen vakuuttavia jännityshetkiä ja toimintaakin tuomaan spektaakkelia. Juonessa on ytyä, käsikirjoitus antaa oikeutuksen dramatiikan tehokeinoille ja ainoa asia, joka nakertaa Allekirjoittaneen katselunautintoa, on leffan liiankin tiivis rakenne. Arkaainen toteutusmuskeli tekee hallaa toimintakohtauksien spektaakkelille, mutta kokonaisuus on yhä toimiva jännäri, eikä juonikuvio nojaa teknologisiin ratkaisuihin, joten Hitchcock saa mukaan ajatonta viehätysvoimaa. Lisäksi yksikään juonikuvio ei tule tyhjästä.
