Taas on Jenkkilässä onnistuttu väsäämään keskivertoa parempi jännäri. Samuel L. Jacksonin tähdittämä ja yllättävän todentuiseksi saatu Lakeview Terrace sai Amerikassa positiivisen vastaanoton, vaikkei millään tasolla olekaan sieltä raikkaimmasta päästä. Äskeisellä tarkoitan, että Lakeview Terrace on hyvin perinteinen trilleri, eikä tarjoa juonellisesti mitään uutta, mutta sisällössä on jotain ennennäkemätöntä, joka kannattaa ehdottomasti katsastaa.
Vastanaineet Chris (Wilson) ja hänen aviovaimonsa Lisa (Washington) muuttavat ensimmäiseen yhteiseen asuntoonsa, mutta huomaavat pian yhden lähiön naapureista osoittautuvan aikamoiseksi piikiksi persuksessa. Kyseinen naapuri on kovanaamainen ja väkivaltaan taipuvainen kyttä nimeltä Abel Turner (Jackson). Abel on yksinhuoltaja ja hyvin tarkka lastensa kasvatuksesta, eikä hän pidä yhtään uusista naapureistaan, jotka eivät hänen mielestään ole parhaita roolimalleja lapsilleen.
Lakeview Terrace vie naapurivihan äärimmilleen ja se välittyy myös selkeästi katsomoon. Mielenkiintoisen naapurisuhteen siivellä tarkastellaan myös tuoreen avioparin edesottamuksia valkoisena miehenä ja mustaihoisena naisena. Lisan isällä on vaikeuksia hyväksyä Chrisiä tämän ihonvärin vuoksi, joten rasistisuus nostetaan selkeästi leffan teemaksi. Muutenkin parin välillä on pientä kahnausta, johon Abel antaa oman lisämausteensa. Abel itse puolestaan yrittää tasapainotella kovanaamakytän ja suojelevan perheen isän roolien välissä, mutta ammatti seuraa miestä – ainakin lasten mielestä – töiden jälkeen kotiin saakka. Kolme vuotta sitten vaimonsa menettänyt Abel selvästi suree vielä rakastaan ja on neuvoton varsinkin 15-vuotiaan teinityttönsä suhteen.
Syvempi pureutuminen päähenkilöiden elämään auttaa ymmärtämään heitä ja antaa elokuvalle huomattavan paljon syvyyttä ja elämää suurempaa tunnetta, joka muista trillereistä selkeästi puuttuu. Se on tekijä, joka nostaa Lakeview Terracen keskiverto trillereiden yläpuolelle.
Samuel L. Jackson ja Patrick Wilson pääsevät revittelemään oikein kunnolla omissa rooleissaan ja molemmat suoriutuvat vaikeista rooleistaan upeasti ja saavat ohjaajan myötävaikutuksella tunteensa ja tilanteensa hyvin esiin. Jackson tekee siis jälleen kerran laadukasta työtä, mutta uusi kasvo Wilson ei häviä paljoa. Kerry Washington komppaa mieshahmoja hyvin, mutta jää omissa silmissäni kaksikon varjoon.
Nykyleffojen suuntaisesti Lakeview Terrace panostaa realistisuuteen, joka toimii tässä teoksessa loistavasti. Juoni ei ole kummoinen, mutta kässäri sisältää paljon pieniä hienoja juttuja, jotka pitävät katsojan mielenkiinnon yllä. Kaikille hyvistä elokuvista pitäville tätä voi suositella, ei pelkästään trillerifaneille.
