Itsestäni ei juuri ole TV-sarjoja seuraamaan, jaksot tuppaavat aina jäämään välistä ja koko sarjakin unohtuu. Dexterin kohdalla täytyy kuitenkin tehdä poikkeus, sehän on aivan perhanan hyvä sarja. Sarjan ensimmäinen tuotantokausi herätti aika lailla huomiota esittäessään psykopaattisen sarjamurhaajan sympaattisena sankarihahmona. Sarja keräsi myös aika lailla kehuja, eikä syyttä, olihan se hyvin tehty ja tarjoili jännittävän tarinan seurattavaksi.
Toinen kausi jatkaa suurin piirtein siitä mihin edellinen jäi: Dexter Morgan (Hall) yrittää selvittää sekaisin olevia tunteitaan. Mikä on, kun tappaminenkaan ei enää suju? Pian poliisi pääsee salaperäisen sarjamurhaajan, ”Bay Harbor Butcherin” jäljille, mutta vain Dexter tietää murhaajan todellisen henkilöllisyyden. Asetelma on siis suorastaan herkullinen. Historian pahin sarjamurhaaja on itse siinä poliisiyksikössä joka tutkii hänen tekemiään murhia. Tarinan myötä sankarimme Dexter kyseenalaistaa paitsi oman toimintansa, lopulta myös periaatteensa.
On mielenkiintoista huomata miten Dexterin hahmo on kehittynyt ykköskaudesta: silloin tutkittiin Dexterin salaperäistä menneisyyttä, ja nyt kakkoskaudella hän selvittää välinsä nykyisyytensä kanssa. Michael C. Hall tulkitsee hahmoaan hyvin, kasvoilta kuvastuvat tunteet hienosti, mutta Hall ei silti sorru ylinäyttelyyn. Muutkin näyttelijät ovat hyviä, vaikkakin elokuva on sen verran ”Dexter-keskeinen” ettei heistä saa kauhean hyvää kuvaa. Erikseen täytyy kuitenkin kehaista James Doakesia esittävä Erik Kingiä, joka parantaa suoritustaan edellisestä tuotantokaudesta huimasti ja luo hahmolleen hienosti syvyyttä. Dexterin siskoa Debraa esittävää Jennifer Carpenteria sen sijaan en osaa paljoakaan arvostaa: tyyppi jää melko etäiseksi eikä Carpenter ole kovinkaan hyvä näyttelijä. Ihan toimivan roolityön hänkin kuitenkin hoitaa.
Käsikirjoitukseen on jälleen ladattu hienoja koukkuja. Jännitys tiivistyy jakso jaksolta loppua kohti. Käsis onkin ykköskautta jopa parempi: sivuhahmoille on annettu enemmän syvyyttä, jännitys loppua kohden toimii paremmin eikä juonen kuljetusta välillä katkaista tarinan kannalta yhdentekevien silpomismurhien kuvaamiseen. Kritiikkiä täytyy kuitenkin kohdistaa sarjan loppuun: kahden viimeisen jakson aikana tunnelma hiukan lässähtää ja viimeinen jakso näyttäytyy selkeänä antikliimaksina, kun se turhan nopeasti sulkee kaikki tarinan aikana avautuneet sivujuonet, ja Dexterin pelastava loppuratkaisukin oli niin ennalta-arvattava että veikkasin sen oikein jo pari jaksoa ennen finaalia.
Dexterin toinen tuotantokausi on erittäin hyvä TV-sarja. Se on ykköskautta jopa parempi, ja vaikka mukana onkin eräitä pikku puutteita, ne eivät kuitenkaan kaada tätä sarjaa joka nojaa hienoon näyttelijätyöhön ja toimivaan käsikirjoitukseen. Kolmosta odotellessa pitänee katsoa ykköskausi uusintana…
