Sisar kristitty, pikkukaupungin tyttö Sherry saapuu Hollywoodiin toteuttamaan unelmansa rock’n’Rollin luvatussa maassa, jossa elämä tunnetusti on kuin paratiisissa. Siellä Sherry kohtaa kaupunkilaispoika Drewn, rock-klubi Bourbon Roomin bändärin, jolla myös on unelma olla enemmän kuin jukeboxin sankari – hän haluaa rokata. Yllättäen Drew huomaa odottaneensa Sherryn kaltaista tyttöä elämäänsä, eikä Sherrylläkään ole mitään sanoja suurempaa vastaan.
Kaupungissa on kuitenkin meneillään lihava riitä rokkareiden ja konservatiivisen kaupunginjohdon välillä: rock-kansa uskoo rakentaneensa kaupungin rock’n’rollille, mutta kieroutuneen (uskon)sisaret eivät aio tätä sietää. Pakkaa saapuu sekoittamaan kaikkien rock-ikoneiden yhteen sulautuma Stacee Jaxx (Tom Cruise), sokerilla kuorrutettu cowboy, joka panee myös Sherryn pään pyörälle ja aiheuttaa sen kuuluisan kohtalokkaan väärinkäsityksen halutessaan selvittää, mitä rakkaus on. Sherryn onkin lopulta päätettävä, onko hän kovettava sydämensä vai tarjoava itsensä sellaisena kuin hänet halutaan. Sitten mennään taas, sillä uskomastahan ei pidä lakata.
Suositun Broadway-musikaalin elokuvaversio Rock of Ages on menneen elokuvakesän suurin piristysruiske. Vähän takavuosien Mamma mia -musikaalin tyyliin se ottaa heppoisen ja yksinkertaisen tarinan ja kuorruttaa sen hyvällä fiiliksellä ja loistavalla musiikilla. Erona tuohon lapsiperheiden ja naisihmisten arvostamaan hupipaukkuun on kuitenkin se, että tällä kertaa musiikki on sataprosenttista parhautta: ääniraidalla pauhaavat legendaariset hitit sellaisilta artisteilta kuin Def Leppard, Twisted Sister, Bon Jovi, White Snake ja Poison. Se yksin riittää syyksi katsoa elokuva loppuun asti.
Äärimmäisen kevyttä ja hyväntuulista musikaalia tähdittää iso joukko maailmanluokan tähtiä ja nousevia kykyjä. Tuntemattomammat Julianne Hough ja Diego Boneta rallattelevat itsensä vastustamattomasti katsojan sydämiin, mutta homman varastaa nerokkaasti yliampuva Tom Cruise Axl Rosen toisena potenssina. Catherine Zeta-Jones ei jää juuri jalkoihin ainakaan yrityksessä. Elokuvan hupaisimmista rooleista vastaavat Paul Giamatti lipevänä managerina ja Russel Brand Bourbon Roomin omistajan oikeana kätenä.
Elokuva on ohjattu vakaalla kädellä ja ulkokuori on silmää miellyttävä. Elokuvassa vallitsee kauttaaltaan leppoinen tunnelma, jolle on helppo antautua. Mitään elämää suurempaa ei ole luvassa, ellei musiikki sellaisenaan riitä. Uskottavaa draamaa, ajankuvausta tai kanonisoitua rock-kuvaa kannattaa hakea muualta, sillä tämä elokuva ei sijoitu todelliseen maailmaan. Se onkin musikaalileffojen kohdalla elinehto.
Eihän tämä mitään suurta elokuvataiteen juhlaa ole, mutta ei se ole sellaiseksi tarkoitettukaan. Pelkkää hyvää aikaa tarjoava leffa rokkaa kuin hurrikaani ja se riittää. Kiihkomielisimmät elitistit ja muut pikkusieluiset tylsimykset älköön vaivautuko.
