Watergate-skandaali. Kaksi toimittajaa, joista kumpikaan ei erikoisemmin toisiaan tunne. Painostava ilmapiiri. Siinä tämän tosiperäisen trillerin perusainekset.
Carl Bernsteinin ja Bob Woodwardin kokemuksistaan kirjoittamaan kirjaan pohjaava Presidentin miehet on taattu Alan J. Pakula -raina. Se etenee tasaisen tiukkaotteisesti, ei syydä katsojan silmille turhanpäiväistä toimintaa, eikä myöskään hukkaa hetkiä olemattomiin keskusteluihin. Pakulaa tuntemattomille mainittakoon, että tämä 1998 kuollut ohjaaja sai aikanaan kolme Oscar-ehdokkuutta, joista yksi tuli juuri tästä elokuvasta. Hänen muita ohjauksiaan ovat mm. niin ikään vakavamieliset, mutta mielenkiintoiset elokuvat Klute (1971) ja Sofien valinta (1982). Presidentin miehet on, kuten leffan nimikin antaa ymmärtää, mieskeskeinen tarina.
Dustin Hoffman vanhakettumaisena Bernsteininä ja Robert Redford keltanokkaisempana Woodwardina eivät muistuta liiemmin toimittajaesikuviaan ainakaan ulkonäön puolesta. Sehän ei kuitenkaan ole elokuvan pääseikka. Tärkeintä on parivaljakon yhteispelin kehittyminen ja sen lopputulos. Hektisestä toimituksesta kaupungin hämäriin nurkkiin ja takaisin liikkuvaa tarinaa ei luonnollisesti ole kuvattu siinä järjestyksessä kuin yleisö sen näkee. Mutta Redfordin ja Hoffmanin eläytyminen rooleihinsa on niin mutkatonta, että sitä faktaa sietäisi jopa epäillä. Hienon jämerästi vie rooliaan Jason Robardskin, joka leffassa näyttelee toimittajakaksikon pomoa, Ben Bradleetä.
Jos Pakulan tämä elokuva jostakin kärsii, niin tarinan lopun selvyydestä. Kaikki historiaa tuntevathan tietävät, miten USA:n Valkoista taloa järisyttäneessä skandaalissa lopulta kävi. Niinpä elokuvan trillerimomentit, ne hetket, joiden pitäisi saada katsoja pelkäämään suosikkihahmojensa puolesta, eivät toimi. Syväkurkku saa kähistä hämäristä vaikka kuinka matalalta ja hurjia, mutta katsoja vain odottaa lopputekstien alkua. On hyvä, että elokuvantekijät ovat pysytelleet alkuperäisessä juonikuviossa, mutta samalla on menetetty yllättävien tapahtumakäänteiden suoma kuohuttavuus. Tässä muodossaan Presidentin miehet on elokuva, joka kertoo niukan viihteellisesti palan historiaa. Tavallaan se onkin kuin yksi pitkä dramatisoitu tapahtumaketju, johon on kulutettu enemmän resursseja kuin dokumenttielokuvien draamapalasiin yleensä.
