Tämä lienee ”liikkumatonta draamaa” Gilliamin tyyliin. Selkeästi on nähtävissä, että Terryhän se siellä ohjaajana on taas heilunut. On tässä meinaan sen verran vinoja henkilöitä ja kuvakulmia sekä sirkusmeininkiä, kuten Gilliamin leffoissa yleensäkin.
Olisi gonzo-toimittaja Thompsonin kirjasta varmaan paremmankin tekeleen saanut aikaiseksi, mutta nyt homma jurraa vain paikallaan. Hahmot eivät kehity, siirtyvät vain tyhjentämään lääkearsenaaliaan osoitteesta toiseen. Kun yksi hotellihuone on tuhottu, siirrytään seuraavaan. Erilainen road-movie, tripillä ollaan sekä henkisesti että fyysisesti. Pari tuntia tätä pysähtynyttä liikettä pakkaa jo turruttamaan. Siitäkin huolimatta, että hauskojakin yritetään olla.
Johnny Depp sopii hörhötoimittaja Raoul Duke alias Hunter S. Thompsoniksi varsin hyvin, samaten Benicio Del Toro on ollut loistovalinta hänen tukimiehekseen, Dr. Gonzoksi. Mutta eivät hekään tästä tuubasta kalua saa. Taisi Gilliamin screenwriter-tiimi paisua tällä kertaa pikkuisen liian isoksi.
