Kaupungin kadut ovat hämärän peitossa. Eräällä pätkällä vilahtaa Hitchcockin hahmo. Toinen, synkempi hahmo (Hasse) kipaisee kirkkoon. Isä Logan (Clift) sattuu näkemään jälkimmäisen ikkunastaan ja menee perässä. Yöllinen vieras onkin tuttu mies. Ja miehellä on tunnustus: hän on äskettäin tehnyt murhan. Isä Loganhan pitää tunnustuksen omana tietonaan? …Vaikka mitä tapahtuisi? Tästä alkaa vähemmän tunnettu ja melko totinen Hitchcock-leffa, jonka voi helposti rankata yhdeksi ”jännityksen mestarin” parhaimmista töistä.
Elokuva on pullollaan kiehtovia otoksia, kiitos kuvaaja Robert Burksin, joka vastasi myös Takaikkunan, Vertigon ja monen muun loistoleffan kuvauksesta. Soundtrackilla kuullaan Dimitri Tiomkinin mustavalkoisille kuville kummasti väriä antavia säveliä. Hitchcockin ohjauksesta on vaikea löytää sijaa moitteille. Vaikka tätä leffaa onkin sanottu normaalia vähemmän hitchcockmaiseksi, seikka ei laske filkan arvoa. Johtunee pikemminkin sensuuripelossa hollywoodlaisemmaksi hiotusta käsikirjoituksesta, ettei elokuvan jännittävyys kanna aivan sen loppuun asti. Muutoin leffa, jopa rakastuneen naisen muisteloa esitellessään, on varsin jämäkkä paketti ja mielenkiintoinen tutkielma katolisen papin mahdollisista ongelmista.
Pääosassa hiippaileva Monty Clift (1920–1966) oli niitä näyttelijöitä, joista voi olla vaikeakin pitää. Miestä on kehuttu Marlon Brandon rinnalla uutta näyttelijäsukupolvea edustaneeksi tähdeksi, yhdeksi ensimmäisistä metodinäyttelijöistä ja tappavan komeaksi tyypiksi. Totta onkin, että tämä hymyttömän Tom Cruisen näköinen mies vangitsee katseen heti kohta kuvassa näyttäytyessään. Ja ainakin tässä leffassa Montyn ilmeikkäät silmät pääsevät oikeuksiinsa. Mies istuu rooliinsa kuin paavi Vatikaaniin, vaikka väittikin roolin tekemisen olleen vaikeaa. Naispääosassa vaihteeksi blondattuna (mikä ei tietenkään ole yllättävää leffan ohjaajaa tuntien) näkyvä Anne Baxter tekee takuuvarmaa jälkeä, vaikka joutuukin esittämään tavanomaista ajattelemattomampaa naista. Muista näyttelijöistä ei niin ikään ole negatiivista sanottavaa. O.E. Hassen ja Dolly Haasin tulkitsema saksalainen emigranttipariskunta on ehkä parhaiten näyteltyjä ja kuvattuja ryhmänsä hahmoja.
