Kylmä sota on vauhdissa ja eläkkeellä oleva George Smiley (Gary Oldman) palaa takaisin töihin tiedustelupalveluun etsiäkseen sinne soluttautunutta myyrää.
Pappi lukkari talonpoika vakooja sai ilmestyessään varsin hyvän vastaanoton ja Iltalehden kriitikko ennätti kutsua sitä ”maailman parhaaksi vakoilutrilleriksi”. Elokuvan lähtökohdat ovatkin varsin mielenkiintoiset, mutta heti alun jälkeen onnistuu elokuva osoittautumaan suureksi pettymykseksi. Se on yksinkertainen tarina vanhasta konkarista, joka palaa takaisin vanhoihin hommiin. Elokuva jääkin eräänlaiseksi paikoilleen jämähtäneeksi tutkiskeluksi, eikä siinä millään tavalla oikein tavoiteta kylmän sodan aikaista pelon ja ahdistuksen ilmapiiriä. Toisin kuin vaikkapa sellainen suurteos kuin Mantsurian kandidaatti, ei Pappi lukkari talonpoika vakooja sisällä mitään järin suurta ja yllättävää. Esimerkiksi poliittisten kiemuroiden selvittäminen jää tyystin sivuun, eivätkä näyttelijät vakuuta odotusten mukaisesti. Gary Oldman kuljeskelee väsähtäneen näköisesti paikasta toiseen ja kyselee erilaisilta henkilöiltä tylsiä kysymyksiä ilman, että ilmassa leijuisi minkäänlaisia uhkakuvia syysilman lisäksi. Siinä ei mielestäni ole mitään kovinkaan hienoa, saati sitten jännittävää tai humoristista.
Myös juoni on melko selkeä ja ohut, eikä viritä kovinkaan suurta mielenkiintoa, koska sitä ei osata hyödyntää kunnolla. Yksikään elokuvan hahmo ei jää mieleen millään lailla kiinnostavana, eikä näyttelijöiden välillä tunnu vallitsevan minkäänlaista kemiaa. Jännitysmomentteja ei tunnu olevan olemassakaan. Missä on herkullinen dialogi, taidokas kuvakerronta ja tunnelma?
Elokuva ei niinkään saavuta synkkyyteen pyrkivää tunnelmaa, vaan sen sijaan se on pikemminkin hiljainen ja mitäänsanomaton, värittömäksi pölypalloksi ilmaan haihtuva teos, josta ei jää mitään mieleen. Se on ylipitkä, huonosti rakennettu ja rytmitetty, eikä siitä puske ulos minkään tasoista dynamiikkaa. Musiikki on kyllä ihan hyvää, mutta sitäkään ei käytetä onnistuneesti tunnelmanluojana. Pääasiassa elokuva koostuu näyttelijöiden välisistä hitaista keskusteluista, eivätkä ne vie teosta eteenpäin laisinkaan nautittavalla tavalla.
Yksi Pappi lukkari talonpoika vakoojan suuria ongelmia on sen laiskasti hutaistu käsikirjoitus. Sen vuoksi tarinasta jää puuttumaan syvyysulottuvuus, joka johtaa siihen, etteivät vakuuttavimmatkaan näyttelijät pääse loistamaan ansionsa mukaan. Pappi lukkari talonpoika vakooja on taatusti yksi valmistusvuotensa yliarvostetuimpia elokuvia vailla mitään hienouksia ja trillerinä sieltä kuivimmasta päästä. Siinä ei piile myöskään sellaisia yksityiskohtia tai vivahteita, jotka saisivat sen näyttämään yhtään rosoista ulkokuortaan paremmalta ja hallitummalta kokonaisuudelta. Ohjaaja Tomas Alfredson on haukannut itselleen liian ison palan purtavakseen ja hänen otteensa lipsuu heti elokuvan alkuminuuteilta lähtien yhä vain huonompaan suuntaan.
