Komedia on vaikea taiteenlaji. Ehkäpä kaikista elokuvallisen ilmaisun muodoista hankalin, sillä se vaatii tekijältään kenties eniten mielikuvitusta sekä eläytymiskykyä, toisaalta jossain määrin myös luonnollista lahjakkuutta olla hauska. En sano tätä sillä, että väheksyisin muita elokuvagenrejä (voihan esimerkiksi draamankin vääntää täysin pieleen), mutta komedian pitäisi aina pyrkiä naurattamaan tai edes viihdyttämään ihmisiä eikä tämä ole viime kädessä kovinkaan helppoa. Varsinkin viime aikoina on tuntunut ettei kyseinen genre enää keksi mitään uutta ja ihmeellistä vaan pikemminkin kierrättää vanhoja vitsejä sekä kliseitä hitusen erilaiseen muottiin sullottuna. Toimintakomedian Balls of Fury suurin ongelma onkin juuri tässä lajityyppinsä helmasynnissä.
Eletään kultaista 80-lukua. Nuori Randy Daytona (Dan Fogler) on lahjakas pingiksenpelaaja, jonka hermot pettävät tärkeässä ottelussa Saksan Karl Wolfschtaggia (Thomas Lennon) vastaan. Tämän häpeän seurauksena Randy jättää kilpa-areenat ja siirtyy viihdealalle ällistyttämään ihmisiä pallonkäsittelytaidoillaan. Parisenkymmentä vuotta myöhemmin Randyä ei tunnistaisi entisekseen. Pulskistunut, pitkätukkainen ja elämään pettynyt entinen tähti kohtaa yllättäen FBI-agentti Rodriquezin (George Lopez), joka pyytää tätä palaamaan kilpapöytiin salaisen tehtävän merkeissä. Lyhyen harkinnan jälkeen hän suostuukin pyyntöön. Edessä on kuitenkin ankara harjoituskurssi Wongin (James Hong) ja Maggien (Maggie Q) pingiskoulussa.
Salaisen tehtävän luonne paljastuu pian. Feng (Christopher Walken) on alamaailman merkittävä aseidentoimittaja ja hänet pitäisi kuulemma saada kiikkiin. Randyä tarvitaan voittamaan Fengin neljän vuoden välein pitämä pingisturnaus, johon kutsun saavat vain maailman parhaat pelaajat. Kiinnittääkseen valitsijoiden huomion päähenkilön on ensin voitettava jokin merkittävä vastustaja. Kutsun käytyä Randy saakin paikan päällä Fengin residenssissä huomata kutsun saaneen myös hänen pahin painajaisensa Karl Wolfschtagg. Agentti Rodriguez puolestaan joutuu noteeraamaan ettei voitto sekä Fengin nappaaminen ehkä olekaan aivan läpihuutojuttu.
Ensi alkuun haluaisin sanoa leffan roolituksesta pari sanaa. Dan Fogler on surkea valinta päärooliin, sillä jätkä ei kykene kannattelemaan elokuvaa sitten yhtään. Olettaisin hänen hahmonsa pyrkivän olemaan sympaattinen, mutta minua hän onnistui enimmäkseen ärsyttämään. Myöskin George Lopez on yhtä vakuuttava kuin muovipussillinen ilmaa. Jos asetelmaa lavennetaan edellä mainitun sympatian käsitteen kautta niin James Hongin Wong on filmin onnistunein rooli lähinnä siksi, että hän huvittaa muutamissa kohdissa edes hieman. Pääasiassa hahmon sokeudesta väännetyt vitsit onnistuvat siis osumaan maalitauluun päin. Tämän tyttären Maggien ja päähenkilön välinen romanssi on köpöydessään jotakin melko ennennäkemätöntä scheissea ja suhteen uskottavuuspohja lieneekin sentin paksuisen jääpeitteen tasoa. Christopher Walkenin pahis on sentään suhteellisen mukiinmenevä hahmo vaikkakin antagonistien tuttuja maneereita toistava.
Tiivistäen voikin todeta Balls of Furyn olevan sangen yhdentekevä tekele. Tarina ei ole kovinkaan kiinnostava, vitseistä leijonanosa turhauttaa ja tapahtumien kulun voi arvata varttitunnin etukäteen. Lopun lähestulkoon eeppiseksi äityvässä kaksintaistelussa onnistutaan silti yllättävän hyvin nostattamaan pulssia koomasta valvetilaan. Lisäksi pingiskohtaukset on muutenkin toteutettu kohtuullisen rapsakasti ja näistä otteluista muodostuukin osittain leffan pelastava selkäranka. Hienosti toteutettuja pelejä olisi katsellut mieluusti enemmänkin. Kehuisin vielä Fengin trooppista kartanomiljöötä oikeinkin onnistuneeksi. Ohjaaja Robert Ben Garant, parhaiten kenties tunnettu Night at the Museum leffojen käsikirjoittajana, on toisin sanoen panostanut vähäiset pelimerkit oikeisiin asioihin.
Katsottuaan tämän tekeleen katsoja varmaankin pohdiskelee miksi tämäkin leffa piti tehdä. Balls of Fury on tuotos, jonka ostamiseen ei ole yhtään pätevää syytä jollei Christopher Walkenin kaikkien valkokangasesiintymisten kokoamista laske sellaiseksi. Summa summarum, kyseessä on huonohko elokuva tyhjänpäiväisestä aiheesta keskinkertaisella toteutuksella.
