John Cleese, tuo mainio kuikelo jolle ei voi olla nauramatta. Homma toimii kun ei ole kyllästyttänyt itseään Cleese-jutuilla. Käsittääkseni hujoppi tekee suht’ harvoin leffoja, joten tuoreus säilyy helposti.
Clockwise on tarina koulun rehtorista joka paheksuu myöhästymisiä ja kaikkea epäkorrektia käyttäytymistä. Reksin kuulutukset kaikuvat koulun pihalla, kun huolimattomattomat oppilaat maleksivat myöhässä tunneille. Kaikki on reksin päässä: jokaisen oppilaan nimi ja luokka ja mihin kenenkin pitäisi suunnistaa. Nine twenty, you know.
Reksiä (siis John Cleeseä) odottaa elämäsä kohokohta. Hänet on valittu koulujen neuvoston puheenjohtajaksi. Tämä kunnia odottaa eka kertaa kunnallisen koulun reksiä. Normaalisti vain kalliiden opinahjojen päälliköitä on kohdannut tämä onni. Edessä on matka kokoukseen, jossa avauspuhe ja kaikki glooria odottavat. Pedantti reksi myöhästyy junasta ja show on valmis.
John Cleesen komiikka on vertaistaan vailla. On vain naurettava ukon liikkeille ja äänen sävyt puhetta pitäessään saa katsojan pernan huutamaan armoa. Ei voi muuta kuin hekottaa vatsaa pidellen.
Clockwisen sivuosat toimivat Monty Python hengessä. Koko ruudun laajuudelta on ihmeteltävää, kun taustalla joku mummo häärii omiaan. Toimintaa riittää ja vieläpä niin ettei homma mene yli. Monessa kohti spiikkiä ei tarvita, ja pantomiimin omainen näyttely eleineen kestää katseen. Paljon on joukossa perinteisiä elementtejä tyhmine poliiseineen ja mutapeltoineen, mutta niin vain nauru maittaa.
Clockwise jos mikä on popcorn ja bisse leffa. Nosta jalat pöydälle ja anna Cleese-sähläyksen hoitaa loput.
