Sekopäinen kannibaali Sawney Bean (David Hayman) riekkuu sekopäisen klaaninsa kanssa. Tutkiva journalisti Hamish MacDonald (Samuel Feeney) tutkii juttua omasta suunnasta ja Bill Munro (Gavin Mitchell) on jepari joka tutkii samaa asiaa. Luvassa on veriloisketta peribrittiläisen huonoa makua noudattaen.
Pohjana on skottilaisen folkloren mörköhahmo ja se on siirretty mellastamaan nykyaikaan. Idea ei ole mitenkään omalaatuinen, mutta se on toimiva ja lisäksi se antaa tekosyyn läträtä verellä ja irtonaisilla ruumiinosilla. Miljöökin sisältää asianmukaisen kuvottaviksi tarkoitettuja teurassaleja ja ankeaa skottilaista maisemaa.
Ricky Wood ohjailee ja Rick Wood ovat takapiruina leffassa mikä erittäin voimakkaasti molskii Eli Rothin vanavedessä. Juoni on pelkkä tekosyy niputtaa kasaan kohtuullisen vakuuttava sikermä verisiä silpomis- kidutus- ja läträyskohtauksia, juontakin yritetään survoa mukaan ja se kaikista tärkein rooli (roisto) on luonnollisesti leffan parasta antia.
Vaikka näyttelysuoritukset edellyttävät pääasiassa pelkkää junnausta ja kiljuntaa niin David Hayman erottuu erittäin suuresti edukseen. Sawney Bean on äärimmäisen paha ja sadistinen kannibaalipsyko joka lisäksi tyrannisoi sekopäistä klaaniaan aika tylynä. Lisäksi mielipuoli naurunrähätys, kaksipiippuisen haulikon heiluttelu ja sekopäiset monologisoinnit ovat suvereenisti hallussa. Samuel Feeney ja Gavin Mitchell ovat aika jähmeitä tutkijoita.
Aivan, jep jep, aivan – [I]Lord of Darkness[/I] tai [I]Sawney: Flesh of Man[/I] on sisältöpuhdas läträysleffa alusta loppuun ja Ricky Wood käyttää kaikkia alagenren tehokeinoja apunaan ja rosvoaa ratkaisunsa parhailta. Läträys toimii, miljöö on erinomaisen synkeä ja pahis on nautinnollisen räikeä, mutta mitään mielenkiintoa oikeasti ylläpitävää seikkaa ei mukaan ole saatu. Onkohan edes yritetty?
