Saksalaisilla oli mistä valita. Pikkukylä Böseckendorfissa koettiin peräti kaksi joukkopakoa 1960-luvun alussa. Jälkimmäisessä tapauksessa kyläläisen kanssa kihlautunut DDR-rajavartija johdatti pakenevan joukon Länsi-Saksaan, ohi ensimmäisen paon jälkeen miinoitetun raja-aita-alueen. Ensimmäinen pako oli väkimäärältään isompi ja siksi kai se tuli valituksi leffan inspiraattoriksi. Käsikirjoitusvaiheessa paon draamattomuus iski vasten kasvoja ja avuksi otettiin varsinainen kohudraamadippi (sis. mm. kolmiodraaman, pahiksia edustavan myyrän, mystisen The Salakuljettajan ja Prison Breakin haastavan suuren pakojuonen), jolla tarina liimailtiin televisioelokuvauskottavaksi. Samalla tittelikin muovautui nykyiseen muotoonsa. Noh, ehkäpä “Yö, jolloin neljännes tuppukylän väestä karkasi salaa” ei vain ole tarpeeksi iskevä.
Kun sottainen draamadippi roiskahtelee yli, pääosakelpo tosielämän raadollisuus hukkuu liian usein nähdyn jännärikaman alle. Se, miksi nuo 53 ihmistä halusivat pois Itä-Saksasta, olisi huomattavasti jännittävämpi aihe korostettavaksi kuin parisuhdemarkkinoilla hävinneiden henkilöiden kostonhalun tai pakomatkasynnytyksen ymppääminen tarinaan. Esimerkiksi myöhäisempään Itä-Saksaan sijoittuva Goodbye Lenin, joka usein mainitaan tämän leffan yhteydessä, on laadultaan huikeasti parempi tapaus. Siltikin, vaikka Yö jolloin kylä hävisi tietää pakoa suunnitellessaan, että suurin ihmisen hyveistä on vapaus.
Böseckendorfin lopputeksteihin painettiin allergikkoja varten varoitus, että tositapahtumiin perustuva elokuva sisältää täysin keksityt henkilöt (ja siis myös tapahtumat). Lisäksi muistettiin pahoitella, että mikäli joku hahmoista silti muistuttaa tosielämän pakenijaa, kyseessä on vahinko. Leffa itse ei ole onneksi laatuluokkaa “hölmö vahinko”, tilkkasen pitkäveteinen ja dramaattisiksi aioituissa kohdissa omiin jalkoihinsa kompasteleva. Eurokauhuleffa Anatomiassa vampannut Anna Loos johdattaa joukkoa pätevästi pormestarin määrätietoisena vaimona. Suurimmat ansiot töllöleffalle tulevat jälleen siitä, että näiden puolitosien, tosin tosiksi itsensä julistaneiden, tapausten vuoksi leffailijoista edes muutama intoutuu historiasta edes hetkeksi.
