Pitkään aina toimintaleffoista puhuttaessa olen hehkuttanut Die Hardin, Taistelijan ja Tappavan Aseen lisäksi mm. Mad Max II: Asfalttisoturi elokuvaa. Vuosien saatossa muistikuvat kuitenkin olivat käyneet hataraksi, ja kun yhtäkkiä leffa pamahti eteeni leikkaamattomana DVD- julkaisuna ja halvalla, niin täytyihän se ottaa uusintakatseluun.
Ydinsodan jälkeen maailmamme näyttää karulta. On vain hiekkaa, hiekkaa, roistoja, hiekkaa, hiekkaa, roistoja, hiekkaa ja teitä. Ja hiekkaa. Bensa on sellainen aarre, että muutaman pisarankin tähden kuka tahansa voisi tappaa. Perheensä menettänyt australialainen nimeltä Max ajaa romuautollaan, koiransa ja haulikkonsa kanssa ristiin rastiin sodan runtelemaa maata, etsien jotain, kostoa ehkä? Pian Maxin tielle sattuu pieni yhteisö, joka pumppaa bensaa maasta, ja jonka heiveröinen linnoitus on alati ilkeän roistojoukon hyökkäyksien alla. Max sekaantuu juttuun toiveenaan saada bensaa, mutta ennen kuin Max huomaakaan, siitä tulee hänenkin taistelunsa.
Asfalttisoturi on paitsi loistava toimintaelokuva, myös hyvä elokuva. Viihdyttävän actionin ja yhden kaikkien aikojen hienoimmista takaa-ajokohtauksista lisäksi siitä löytyy hyviä näyttelijöitä, hyvä tarina, hyvä ohjaus ja yhteiskuntakritiikkiä. Elokuva on tehty vuonna 1981, jolloin Kylmä sota vielä kukoisti eikä ydinsota tuntunut yhtään niin mielettömältä jutulta. Kaikenlisäksi Mad Maxin esittelemä tulevaisuus kuului ydinsodan sattuessa niihin parempiin vaihtoehtoihin. Nyt elokuva on taas noussut ajankohtaiseksi. Koska joku hullu saa päähänsä pamauttaa jonnekin laivalastillisen ydinkärkiä, ja me tarvomme hiekassa muutaman bensalitran tähden? Suosittelen Asfalttisoturia vilpittömästi, vaikket olisi edellistä osaa nähnytkään. Kyseessä on yksi kaikkien aikojen parhaista toimintaelokuvista, ja löytää kyllä tiensä minun TOP-20 listallenikin. Varmasti Mel Gibsonin paras elokuva.
