Mitä saadaan, kun yhdistetään vanhoja kunnon Indiana Joneseja, isänmaallista jenkkipaatosta sekä puolihuolimattomasti ilmaan heiteltyjä salaliittoryhmien nimiä. Kyllä, aika naurettava idea, jonka tallentaminen filmille onnistuu tosin yllättävän hyvin.
Ben Gates (Nicolas Cage) vaalii sukunsa ”perintöä” etsimällä isoa, ties kuinka monen salaliittoryhmän kokoamaa ja kätkemää aarretta. Yhtäkkiä seuraava vihje paljastuu löytyvän USA:n itsenäisyysjulistuksen takaa, ja Gates lyö jarrut pohjaan. Yhteistyökumppani Ian Howe on kuitenkin valmiimpi käyttämään kaikkia keinoja aarteen löytämiseksi. Katsojaa tämä tuskin ihmetyttää. Ian Howea näyttelevä Sean Bean esittää pahista jo liian monennen kerran. Vakavampi ongelma on kuitenkin se, että kuka tolvana on palkannut Nicolas Cagen pääosaan aarteenetsijäksi? Mies on tehnyt hyvät roolisuoritukset sellaisissa elokuvissa kuten Leaving Las Vegas, Pelimiehet ja Adaption – minun versioni, mutta Indiana Jonesin kollegaa hänestä ei saa vääntämälläkään.
Muutkin roolit ovat niin tyypillisiä, että oikein harmittaa. Heila pääsankarille (Diane Kruger), nörtti kumppani = hassu naurunaihe (Justin Bartha), huono isäsuhde (Jon Voight) sekä FBI-etsivä (Harvey Keitel) ovat kaikki sullottu yhteen pakkaan parin nimekkään näyttelijän taakse, ja sitten tekijät toivoivat sormet ristissä, ettei kukaan huomaisi. Näyttelijävalinnat ovat perusvarmoja, tosin vain Jon Voight ja Benin isoisää esittävä Christopher Plummer jäävät mieleen.
Tarina on niin ympäripyöreän tuttu, että se vain ja ainoastaan viihdyttää: aivojen pakollinen paikka on narikassa. Paikasta säntäillään mahdollisimman nopeasti toiseen, jotta katsojan mielenkiinto pysyy ylhäällä. Tosin nämä paikat tarkoittavat merkittäviä historiallisia kohteita Yhdysvaltain itärannikolla. Uusia vihjeitä tulee vastaan jatkuvasti, ja ne selvitetään vauhdin ylläpitämiseksi suorastaan laittoman nopeasti. Jotteivät vihjeet ratkeaisi liian vikkelästi, kävellään välillä ympyrää ja heitellään vitsejä. Tarinan muokkaaminen humoristiseksi olikin käsikirjoittajilta oikea ratkaisu. Tällä konseptilla ja näillä näyttelijöillä liika toiminta olisi takuulla lähinnä turhauttanut.
National Treasure – Kansallisaarre omaa kaikesta huolimatta riittävän seikkailumeiningin. Kyseessä on perusviihdyttävä aarteenetsintäleffa, joka ei onneksi luule liikoja itsestään, vaan pysyy turvallisilla poluilla.
nimimerkki: Allekirjoittanut
