Helen Harris (Kate Hudson) on uraputkessa oleva mallitoimiston työntekijä, joka elää unelmaelämäänsä. Kaksi siskoa ja heidän lapsensa ihailevat nuorta naista ja hänen elämäntapaansa. Eräänä päivänä perhettä kohtaa suuri tragedia, kun Helenin Lindsey-sisko (Felicity Huffman) kuolee. Yllättäen Lindsey onkin jättänyt kolme lastaan Helenille, eikä vastuuntuntoiselle Jennylle (Joan Cusack). Helen muuttaa kolmikon kanssa Qeensiin opettelemaan äitiyden iloja. Lapset aiheuttavat hankalia tilanteita niin, Helenille kuin heidän uuden koulunsa rehtorille, pastori Danille (John Corbett). Audrey (Hayden Panettiere) deittailee koulun pahamaineisinta kundia, Henry (Spencer Breslin) ei jaksa innostua koripalloharrastuksestaan ja Sarah (Abigail Braslin) ei osaa sitoa kengännauhojaan. Helenille alkaa elämänvaihe, jossa hän kasvaa ihmisenä ja löytää ehkäpä myös rakkauden.
Elokuvassa on erittäin hyvä ja rankka lähtökohta. Siinä on onnistuttu, ettei olla lähdetty tekemään vakavaa draamaa vaan reilusti huvittavaa komediaa. Mutta sitten käykin niin ettei nauratakaan. Paikoin kyllä nousee pieni hymy huulille, mutta ei niin usein kuin pitäisi. Parhaimmillaan elokuva on kun pieni Abigail Braslin avaa suunsa.
Garry Marshallin ohjaamaksi leffaksi elokuva on varsin tasapaksu; Kate Hudsonin tähdittämäksi taas varsin onnistunut teos. Marshall tekee samanlaisia filmejä vuodesta toiseen käyttämällä luottonäyttelijöitään (Hector Elionzo, Larry Miller) sivurooleissa. Hudsonilta tämä on paras näkemäni roolisuoritus. Elokuvassa vaivaa myös se kuinka nopeasti päähenkilö kasvaa hyväksi vanhemmaksi. Pahimmillaan elokuva onkin ennalta-arvattavaa höttöä.
Lapsinäyttelijöistä paras on ehdottomasti sydäntäsärkevän ihana Abigail Breslin. Tyttö on niin suloinen kantaessaan Hippo – pehmoleluaan, ja solmiessaan kengännauhojaan. Hayden Panettiere esittää teiniä oikein antaumuksella, mutta Spencer Breslinin roolisuoritus jää vaisuksi.
Kasvukipuja on yksi niitä tusinafilmejä, joista ei viikko katsomisen jälkeen muista edes juonta.
