[I]”Mi barrio ya no existe. ”[/I]
Carlito Brigante (Al PAcino) pääsee vankilasta oltuaan siellä viisi vuotta. Dave Kleinfeld (Sean Penn) järjesti vapautumisen ja Carlito palaa vanhoille kulmilleen joilta hän on ollut kadoksissa. Lyhyt, mutta verinen episodi nykyhetken todellisuudesta on todellinen onnenpotku ja Carlito saa tilaisuuden ruveta luomaan uutta, rehellistä elämää, Gail (Penelope Ann Miller) tuo rakkautta elämään ja Carlitolla on yhä ylpeytensä jota turvaamaan hän hankkii Pachangan (Luis Guzman). Valitettavasti konnien, murhaajien ja nistien ympäristö on yhä sama, joten koettelemuksia on luvassa.
Brian De Palma ja Al Pacino jyräsivät aikaan klassikkoteoksen [movie]Scarface – arpinaama[/movie] ja kymmenen vuotta myöhemmin sama kaksikko siirtyi Miamista pohjoiseen, New Yorkiin, emigranttiherhiläinen Tony Montana vaihtui vanhentuvaan puerto ricolaiseen jengikuningas Carlito Briganteen ja nousun, uhon ja tuhon sijasta Carlito’s Way keskittyi kuvaamaan vanhan gangsterin vilpitöntä yritystä päästä irti väkivallan ja petoksen kierteestä ja Carliton ajatusmaailmaa valottaa hänen maltillinen voice overinsa.
Temaattisilta yhtymäkohdilta 1980-luvun klassikkoon ei voi välttyä, sillä molemmissa on päähenkilönä latinokonna ja veristä väkivaltaa on luvassa. De Palma ja Pacino kylläkin lähentelevät tarinaa huomattavasti sovittelevammalta suunnalta ja Pacinon suoritus on luonnollisesti mestarillinen. De Palma lataa kokonaisuuteen suorastaan räätälityönä Pacinolle tehtyjä kohtauksia joissa Carlitosta luodaan oikeasti oikeudenmukainen ja viisastunut ihminen. Selvää on että hän on kovaotteinen latinoroisto joka on tappanut ja petkuttanut, mutta se mitä hän on ollut ei muuta sitä miksi hän aikoo tulla joka on rehellinen ja työteliäs autovuokraamon osakas Bahamalla. Penelope Ann Miller elokuvan ainoana merkittävänä naisroolina ei jää yhtään sen heikommaksi viattomuuden ja puhtauden edustajana siinä missä Pacino edustaa uudistumista ja puhdistautumista pitäen ikonisen karjuntansa ja raivonsa lujasti kurissa ja kiivaissakin osuuksissa Carlito pystyy toimimaan harkitsevasti.
John Leguizamo on niljainen kelmi Benny Blanco Bronxista ja Luis Guzman luo mainion suorituksen kovaotteisena Pachangana joka saa ansaitsemansa palkkion. Viggo Mortensen suorastaan varastaa kohtauksensa pyörätuoliin sidottuna Lalinina ja edustaa yhtä huonoa lopputulosta jotka kaikki vaanivat Carliton ympärillä. Sean Penn Carliton vanhana ystävänä vaikuttaa aluksi pelkältä ketkulta lakimieheltä, mutta Penn musertaa hahmon kokaiinia urakalla kiskovaksi paranoidiksi hermokimpuksi joka tekee useita äärimmäisen typeriä virheitä.
Mukana on siis vakuuttava lauma hulluja, petollisia ja väkivaltaisia roistoja joiden keskellä Carlito yrittää selvitä tarpeeksi pitkään toteuttaakseen unelmansa ja se on ihailtava ponnistus sillä hän tekee sen koko sydämellään ja vilpittömänä. Kysymykseen ”voiko ihminen uudistua” voi tämän elokuvan jälkeen sanoa ”kyllä” ja vielä lisätä siihen että ”pahimmatkin voivat jos haluavat. ”
