Saalistajat on 1966 ilmestynyt lännenelokuva, jossa joukko palkkasotilaita saa tehtäväkseen mennä pelastamaan erään nimekkään ja ennen kaikkea rahakkaan herrasmiehen nuorta ja kaunista vaimoa meksikolaisesta linnakkeesta. Tehtävä toki kuulostaa mahdottomalta, mutta oikeiden miesten voimin kelpo rahamiehemme uskoo kaappauksen onnistuvan. Sankarijoukon ytimen muodostavat Lee Marvin ja Burt Lancaster. Lisäksi mainittakoon, että kiintiöintiaani onkin tällä kertaa afroamerikkalainen. Hän siis jopa käyttää jousipyssyä.
Matka on vaarallinen, mutta seesteisinä hetkinä Marvinilla ja Lancasterilla on aikaa käydä läpi menneisyyttään rintamalla sisällissodassa. Keskustelut syventävät hahmoja kiitettävästi tuoden ilmi heidän ristiriitaisen suhtautumisensa sotaan. Ei siinä järkeä ole, mutta kun sitä on ammatikseen päättänyt alkaa tekemään niin minkäs teet.
Joukkio pääsee perille, jossa laaditaan huimat suunnitelmat neitokaisen pelastamiseksi. Kesken pelastusoperaation kuitenkin selviää, ettei kaikki olekaan aivan sitä, miltä näyttää. Nainen, aina yhtä tyrmäävä Claudia Cardinale, löytyy makuuhuoneesta, josta tämä raahataan ulos. Käy ilmi, ettei hän halua lähteä, joten hänet täytyy sitoa ja viedä väkisin.
Kyllä. Luit oikein. Sankarijoukkiomme päätyy soveltamaan jo sodissa oppimaansa filosofiaa käytännössä ulkopuoliseen naiseen, sivuuttaen tämän oman tahdon. Palkkasotilaat ryhtyvätkin ihmiskauppiaiksi. Mikä tekee käänteestä kuitenkin erikoisen, on sen seksuaalinen lataus. Cardinalen vangitseminen on erittäin perverssi kohtaus. Hänellä on päällään vain valtavalla kaula-aukolla varustettu mekko ja hänen rimpuilunsa vain alleviivaa alistetuksi joutumista karskin, eleettömän ja ennen kaikkea maskuliinisen Marvinin käsissä.
Koko elokuvan suola on mielestäni juuri loppupuoli. Se muodostuu kolmen eri tahon, sankieremme eli palkkasotilaiden, heidän työn antajansa eli rahamiehen sekä meksikolaisen linnakkeen komentajan eli naisen rakastajan väliseksi kamppailuksi, jonka palkintona on kontrolli naiseen. Ketään ei kiinnosta naisen omat mielipiteet.
Olin vain vähän aikaa ennen tämän leffan katsomista nähnyt Zizekin Pervert’s Guide -elokuvat joten tulkintani ovat jossain määrin niiden vaikutteiden alaisia, mutta se ei tarkoita, että ne olisivat yhtään vähemmän pitäviä. Saalistajat on ehdottomasti parempi nimi elokuvalle kuin Professionals. No, ainakin nykypäivänä, kun sanaa saalistaja (predator) käytetään kuvaamaan miestä, joka saalistaa naisia seksuaalisesti. Siitähän tässä leffassa on kyse.
Kirjoittamani perusteella voisi saada kuvan, että elokuva voi olla aika vieraannuttava. Se ei kuitenkaan varsinaisesti pidä paikkaansa. Kaikki hahmot edustavat aika perinteisiä länkkärin arkkityyppejä. Elokuva vain päästää katsojan aika syvälle sisään sisällissodan runtelemien, arvoiltaan kyynisiksi pragmaatikoiksi muodostuneiden antisankarien mielenmaisemiin. Jos kerran palkkasotilas voi viitata kintaalla kenen tahansa miehen ihmisarvolla, niin miksei sitten naisenkin. Tätä logiikkaa elokuva seuraa kylmäävällä tavalla. En nimittäin tiedä, miten paljon tätä ovat tekijät tiedostaneet. On selvää, että Saalistajat kertoo paljon tekohetkensä arvoista.
Mutta kuten sanoin, minusta elokuva ei ole vieraannuttava kuin ehkä paikoin. Alkupuoli on viihdyttävää peruslänkkäriä. Jälkipuolisko on täynnä todella poikkeuksellista seksuaalista latausta. Kokonaisuutena katsomisen arvoinen ja ehdottomasti keskimääräistä haastavampi länkkäri.
