Tämän täytyy olla vaikein koskaan kirjoittamani elokuva-arvostelu. Erityisen vaikeaksi tämän kirjoittamisen tekee, etten ole edes varma mitä oikeastaan katsoin ja mitä tästä olisi pitänyt saada irti, en osaa edes sanoa onko tämä hyvä vai huono elokuva. Valuva taivas on jo siinä määrin hämmentävä ja eriskummallinen elämys, että se voisi yhtä hyvin olla jonkun ulkoavaruuden humanoidien tekosia tai peräisin joltain erilliseltä omituisten elokuvien planeetalta. Jos happoisuus ja äärimmäisyyksiin viety outoilu saa veden nousemaan kielelle, tulet todennäköisesti pitämään myös tästä elokuvasta.
Valuvan taivaan tarina ei ole kovinkaan monimutkainen. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat 80-luvun alun New Yorkin huumeita ja punkkareita vilisevään malli- ja klubimaailmaan. Varsinainen tarina alkaa, kun lentävältä pilleriltä näyttävä ufo laskeutuu pilvenpiirtäjän katolle. Katsojalle kerrotaan ufojen metsästävän heroiinia, mistä elokuvan nimikin tulee; ”valuva taivas” tarkoittaa heroiinia. Jossain vaiheessa ulkoavaruuden muukalaiset kuitenkin huomaavat ihmisten seksiaktissa ja orgamissa erittyvien feromonien olevan hepoa kovempaa huumetta. Hedonistiset ufot eivät toisin sanoen eroa juurikaan elokuvan eksentrisistä ja egoistisistä punkkarihahmoista, mikä taitaa koko jutun pointti ollakin.
Tästä elokuvasta ei voi oikeasti muuta sanoa kuin että se on pahuksen omituinen ja psykedeeli kuin pentele. Kaikki hahmot ovat riemunkirjavissa kuteissaan ja överimeikeissään kuin järjestään jonkun Lady Gagan tai David Bowien vaatekaapista, kaikki näyttelijät vetävät homman vähän yli ja taustalla pauhaa koko ajan äärimmäisen primitiiviseltä ja kulahtaneelta kuulostava synclavier-digisyntikalla pimputeltu musiikki. Toisinaan nähdään sitten kaikenlaisten ihme filttereiden sun muiden läpi suodatettua tyylipuhdasta happovisiota, joka ilmeisesti kuvastaa tässä kaikenlaisten tajuntaa laajentavien aineiden vaikutuksen alaisena koettua mielihyvää ja muuta ufoilua.
Etsin tätä arvostelua varten vähän taustatietoja Valuvasta taivaasta ja kyseessä on oikeasti paljon mielenkiintoisempi elokuva kuin voisi oikeasti kuvitella. Valuva taivas on kaikessa kummallisuudessaan tiettävästi hyvinkin rehellinen ja tarkka kuvaus 80-luvun alun Amerikan suurkaupunkien uuden aallon ja post-punkin sävyttämästä underground-kulttuurista huumeineen ja räiskyvine muotikuteineen. Nykyään kukaan ei varmaan edes tiedä tämmöisen lyhytikäisen hämyisen alakulttuurin koskaan olleen olemassakaan; Valuva taivas saattaa hyvinkin olla ainut laajemman levikin saanut kuvaus koko ilmiöstä ja on jo siksi erittäin mielenkiintoinen ja samalla hirveän hankala ja vaikeasti lähestyttävä elokuva.
Varmaan sanomattakin selvää, ettei tätä voi rehellisellä mielellä suositella kenellekään normaalille elokuvafanille. Valuva taivas ei ole mikään kovin hauska tai edes viihdyttävä elokuva, vaikka tämä monessa kohtaa pakosti pistääkin hymyilyttämään silkalla puisevuudellaan ja hämäryydellään. Pitemmän päälle tämä on oikeasti tosi tylsä ja ylipitkä indie-elokuva, jossa loistaa lähinnä visuaalinen kikkailu ja hulvaton pukusuunnittelu. Jos tosi hardcore-tason outoiluelämykset ja todella hämärät kulttielokuvat viehättää tai tapaat katsoa elokuvia kaikenlaisten kahvia vahvempien aineiden vaikutuksen alaisena, tukevassa humalassa tai vaikka hypnoosissa, tämä tuskin tuottaa pettymystä. Ei siitä kuitenkaan mihinkään pääse, että tämä on loppupeleissä pahuksen uniikki ja luova elokuva.
