Amélie (Sylvie Testud) on asunut lapsena Japanissa ja nyt aikuisena tämä belgialainen nainen tekee comebackin ja tekee vuoden työsopimuksen suuren Yumimoto-firman kanssa. Japanilaista kulttuuria ymmärtävä ja japania hyvin osaava nainen tulee kuitenkin kokemaan, ettei Japanissa työskentely ole mitään lasten hommaa. Täällä pitää olla ahkera, mutta liika-ahkeruus on pahasta. Kasvoja säilytetään keinolla millä hyvänsä, sillä kunniaa tärkeämpää asiaa ei ole olemassakaan.
Muutaman vuoden takainen Nöyrin palvelijanne on erittäin osuva ja tyly kuvaus japanilaisesta bisnesmaailmasta. Toisaalta se on hauska, mutta lopputekstien pyöriessä ruudulla katsojalla on enemmän surullinen fiilis kuin mukava mieli. Jos tuntee edes vähän japanilaista kulttuuria, niin tämän kuvauksen luulisi iskevän. Eurooppalaisen kulttuurin kohtaaminen japanilaisessa työuniversumissa on kuvattu varsin aidosti ja leffa on muutenkin hyvin uskottovasti tehty. Dokumenttimainen kuvaustapa sopii todella hyvin tähän elokuvaan, kun aihe on jo sellainen, joka sopii hyvin dokkariin. Elokuvana tämä ei olekaan mikään erikoinen, mutta japanilaisen ja eurooppalaisen kulttuurin eroja kuvatessa tämä on erinomainen. Kehuja ansaitsee myös loistava Amelieta tulkitseva Sylvie Testud, joka on sopivan arkinen ja erittäin uskottava.
Elokuva on kuvattu melkein kokonaan kolkoissa toimistokuvauksissa ja senpä vuoksi Nöyrin palvelijanne on välillä aika puuduttavaa katsottavaa. Pienestä tylsyydestä huolimatta elokuva on aika hyvä paketti, mutta huonojakin puolia on mukana. Parhaimmillaan homma toimii elokuvan kuvatessa japanilaista bisneskulttuuria huumorin keinoin. Asiasta kiinnostuneille kyseessä on hieno elokuva. Muille vähemmän hienompi, mutta hyvä pläjäys on kyseessä, sitä ei voi kieltää.
