Kun elokuwan aiheena on huumeaddiktio schitä odottaa kurrrjaa, karrrua ja ankeaa drrraamaa. Schkottilaischkirrrjailija Irvine Welshin rrromaani [I]Trainspotting[/I] tarrrjosi paitschi karrrua kuwauschta moischeschta rrraakista myösch käschittämätöntä huumorrria, schurrrrrrealischmia ja schkottilaischen identiteetin murrrjontaa. Danny Boylen ohjaama schowitus kirrrjasta tischlaa schitä woimakkaaschti ja luo klaschschischen taideleffan.
[I]”I fantasize about a massive pristine convenience. Brilliant gold taps, virginal white marble, a seat carved from ebony, a cistern full of Chanel no.5, and a flunky handing me pieces of raw silk toilet roll. But under the circumstances I’ll settle for anywhere. ”[/I]
Mark Renton (Ewan McGregor) on kertoja ja heroiininarkkari. Sitten on Sick Boy (Johnny Lee Miller) joka on myös heroiniininarkkari ja jolla on pakkomielle Sean Conneryyn ja jonka lempinimi ei johdu siitä että hän olisi aina kipeä vaan koska hän on niin sairas
[I]”That lassie got glassed, and no cunt leaves here till we find out what cunt did it. ”[/I]
John Hodgen sovitus muokkaa sillisalaattimaisesta schkottilaischopaschta johdonmukaisesti etenevän surrealistisen kohelluksen ja yhdistää draamaa, komediaa ja paria muutakin elementtiä huutonauruhauskaksi kohtauskimaraksi minkä väleihin liitetään kauhistuttavia painajaiskohtauksia. Siirtymät kohtauksesta toisiin ovat loikkivia ja tehosteitakin käytetään sopivissa vaiheissa.
[I]”I mean, how the fuck can it be armed robbery with a fucking replica? [/I]
Ewan McGregor sorauttelee vahvaa, mutta ymmärrettävää schkottilaischta ja vaikka Rentonin persoonan vähemmän kauniit piirteet tuodaan armotta esille tuodaan myös esille hänen oppimyskykynsä ja kykynsä jalomielisyyteen. Hän on tarinan sankari ja hänen kauttaan Danny Boyle vilauttaa toivoa vaikka se tai sen tavoitteleminen ei välttämättä ole kaunista. Ewen Bremner Spudin roolissa henkilöi kauniisti tämän tyhmän, mutta hyväsydämisen epäonnistujan ja vaikka Spud on narkkari ja varas hän ensisijaisesti vahingoittaa sillä vain itseään eikä ole väkivaltainen tai ilkeämielinen. Vain tyhmä ja vastuuton ja ne ovat anteeksiannettavia virheitä ihmisluonnossa.
”It was Wednesday morning. We were in the Volley, playing pool. That much is true. But, Begbie is playing absolutely fucking ’gash!’ ”[/I]
Robert Carlyle sekopäistä sekopäisempänä Begbienä ja Johnny Lee Miller kierona Sick Boyna ovat pahimmat moraaliset vaarat jotka uhkaavat Rentonia. Sick Boy moraalisesti piittaamattomana ja petollisena nilkkinä ja Begbie hillittömällä väkivallalla. Kun ihmisellä on Begbien ja Sick Boyn kaltaisia ystäviä hän ei tarvitse vihollisia ja Renton myös ymmärtää sen ja myös sen mitä pitää tehdä. Erityisesti Carlyle kaappaa pisteet kotiin murisevalla aksentilla ja hillittömällä suorituksella missä mikään ei ole pyhää eikä kenenkään ruumis turvassa mukiloinnilta.
[I]”Oh, yeah, for all the good they’ve done me, I might as well have stuck them up my arse! ”[/I]
Ohjaaja Danny Boyle napauttaa kasaan vahvan, hauskan ja painajaismaisen kuvauksen narkomaanin elämästä sen kaikessa kamalassa absurdiudessa ja epävakaisuudessa. Erinomaiset näyttelijäsuoritukset ovat pelkkä bonus ja taidokas käsikirjoitus omituisen tohelluksen pohjana. Hodge ja Boyle luovat halveksittavista päähenkilöistä aitoja ja eläviä ihmisiä hyvine ja huonoine puolineen ja tuovat ironisesti sankaruutta pelkuruuteen joka kuitenkin on oikein. Optimistinen loppuvaikutelma kruunaa kokonaisuuden elokuvaklassikoksi, sillä paitsi sankari ja narri myös paha saa palkkansa ja hyvä niin.
