Muutama vuosi sitten Aasiasta länsimaihin saapunut ja kovasti kauhistuttanut tappava Ring-kasetti on tehnyt paluun. Ja minkälaisen paluun! Harvoin on nähty yhtä hitaasti matelevaa ja tyhjää jatko-osaa kuin mitä Ring II on. Kilpikonnan kanssa kisaavalla tarinankuljetuksella ei päästä lähellekään ykkösosan pelotteluvoimaa tai kikkailua.
Ring II tekee joukon klassisia virheitä. Ei paljoa auta, että ohjaajana on originaalit Ringutkin ohjannut japanilainen Nakata, kun katsoja lähtee jo puolessa välissä treffeille nukkumatin kanssa. Kun vielä lisäksi tyylikäs tappokasetti on nyt jätetty juonen täytetavaraksi ja viiltävän viestin päälle on äänitetty kasa tyhjää (lumisadekuvaa?), niin eipä hyvin mene. Tosin lumisadekuvakin on Ring II:sta viihdyttävämpi.
Naomi Watts tekee tasapaksun roolin yksinhuoltajaäitinä ja David Dorfman, 12 v, joutuu halpaan manatun penskan rooliin. Samara-tyttö kummittelee, mutta jää pelkäksi haamuksi entisestä. Sissy Spacekilla on jälleen kerran porukan oudoin rooli. Muutamat vauhdikkaat leikkaukset voivat säikäyttää kaikista heikkohermoisimpia, mutta oikeasti efektipuolen kikat ja musiikin tasopiikit vain häiritsevät tylsistyneen katsojan unta. Ja jos leffassa sankarit ovat suojassa Pahalta nukkuessaan, niin samaa voinee sanoa katsojan ja Ring II:n välisestä yhteydestä.
Päällimmäinen tunne Ring II:sta on pettymys. Ulkokuori on kunnossa Naomin hymyä ja latteaa trilleriääniraitaa myöten, mutta sisällä kumahtelee ainoastaan onttous. Ring II on oppikirjaesimerkki jatko-osien surkeudesta ykkösosaan nähden. Kauriskohtaus itsestään korjautuvine autonikkunoineen lienee leffan virallinen nauruhetki… eri asia onko sitä moiseksi kaavailtu.
