Operaatio Valkyrie yllättää kahdellakin tavalla. Ensinnäkin se on oikeasti hyvä elokuva. Myös itse tarina yllättää, sillä harvassa historiankirjassa kerrotaan kyseisen operaation toteuttamisesta ja siitä, kuinka pitkälle itse asiassa vallankaappaus Kolmannessa Valtakunnassa eteni. Tietysti jonkin verran elokuva on ottanut kerronnassaan vapauksia, mutta mitään täydellistä humpuukkia ei Bryan Singerin ohjaustyö missään nimessä tarjoile.
Toki Valkyriessa on huomattavissa hollywoodmainen aines, mutta se ei haittaa. Eikä haittaa myöskään englannin kieli, sillä senkin kanssa tarina on tarpeeksi autenttinen – ja puhutaanhan mm. Schindlerin listassakin ja Pianistissa englantia, eikä tuo seikka ollenkaan vähennä noiden huikeiden elokuvien arvoa.
Tom Cruise onnistuu kieltämättä eversti von Stauffenbergin roolissa – muutenkin kuin vain ulkoisilta ominaisuuksiltaan. Mielenkiintoista oli myös huomata, että yksi sivuosa oli annettu Thomas Kretschmannille, jolla on ennenkin kokemusta saksalaisupseerin esittämisestä.
Vaikka kaikki tietävät, kuinka Hitlerin salamurhayritys päättyi, on jännitys silti käsinkosketeltavissa, kun von Stauffenberg astelee pommilaukkunsa kanssa neuvonpitohuoneeseen. Erityistä kiitosta ansaitsee myös alun taistelukohtaus aavikolla, jossa lentokoneiden pommit ja konekivääreiden rumputuli jytkyttävät valkokankaalle varsin toimivat tehosteet ja äänimaailman.
Mielipiteitä suuntaan jos toiseenkin jakanut Operaatio Valkyrie on positiivinen yllätys viime aikojen leffatarjonnassa. Historiasta kiinnostuneille tämän katsominen on miltei välttämättömyys. Valkyrien katsottuaan alkaa pakostakin jossittella historian tapahtumilla…
