”Good morning Jim!” Tässä jatko-osassa Agentti Ethan Hunt viedään vielä kauemmas alkuperäisestä TV-sarjan MI-hengestä. Mission Impossible -jengi vanhoina hyvinä aikoina pelasti porukalla maailmaa erikoisine vempaimineen ja naamiointikykyineen, nykyään homman hoitelee yksin superagentti Hunt. Tallella on oikeastaan vain erikoinen tehtävän saanti, joka tällä kertaa saadaan räjähtävien Ray Banien kautta -tietenkin.
Tuottaja/näyttelijä Tom Cruise palkkasi ohjaajakseen John Woon. Näin äijä pääsee kukkoilemaan oikein olan takaa. Yllättävänkin vakavamielisissäkin rooleissa viimeaikoina nähty hemmo pääsee siis vapauttamaan pieniä patoutumiaan. On moottoripyöräkikkailua, Audipyörähtelyä ja martial artsia. Woon myötä on syntynyt siis taas toimintatrapetsibalettielokuva.
Ei se mitään. Perusfaktat huomioon ottaen osaa myös elokuvaan suhtautua ”oikealla” asenteella. Herra Woolle on katettu pöytä valmiiksi ja eikun stuntteja ja kikkoja miettimään. Tietenkin odotukset ovat ajoin liiankin korkealla ja aavistuksenomaiselta pieneltä pettymykseltä ei voi välttyä. Olisiko sittenkin leffan sisällöllä voinut olla enemmän annettavaa?
Siis elokuva on puhdasta tykitystä. Juonesta ei nyt kannata oikeastaan puhua kun sillä ei nyt niin merkittävää roolia tässä tapauksessa valitettavasti ole. Tämäkin vaan vieraannuttaa leffaa siitä alkuperäisestä MI-hengestä. Pääasia on siis äksönissä ja selittelyt pois.
Oiva esimerkki siitä ettei kuitenkaan mestarillinen äksönohjaus tee mestarillista äksönelokuvaa. Siihen tarvitaan paljon muutakin. Pisteet leffa kerää pääasiassa visuaalisuudesta. Siis ei muuta kun sikspäkki kainaloon ja aivot sinne hattuhyllylle niin hyvä tulee. Kaikki rasvainen ja epäterveellinen sopii myös kiinteämmäksi katseluevääksi.
