Zorro on ”The Sankari”. Lattiakaiuttimen kokoisena Zorron seikkailuja seurattiin sormen kynsiä jyrsien. Tuosta ajasta lähtien Zorro on ohittanut kaikki kelvottomat sankaritekeleet: Hämähäkkimiehet, Supermanit ja ties mitkä Mutantti-Antit. On helpotus huomata kuinka sankarien sankari on jälleen räpsimässä Z-merkkejä kansan riistäjien retonkeihin. Ja juuri siinä vuosikymmeniä vanhassa, oikeassa seikkailun hengessä.
Zorron naamio koostuu kolmen ihmisen show’sta. Anthony Hopkins heittää lapajättiläisiä alussa puiden oksilla kunnes käy käpysesti. Oppipoika astuu kuvioihin Antonio Banderaksen esittämän ukkelin muodossa jatkaen kunniakasta taistelua valtaa pitäviä vastaan. Kolmas seikkailun päähenkilöistä on em. ukkeleiden mieliä eri syistä kuohuttava Elena (Catherine Zeta-Jones).
Zorron naamio on viihdettä parhaasta päästä. Tottakai lopputulos on tiedossa ensiviillosta lähtien, ja tottakai pahikset rypee, ja tottakai köyhä kansa hurraa harvat hampaat hohtaen. Mutta Zorro onkin pyhä-satu jonka katsomista pitää pyhittää aivolohkot nollilla sohvan pohjalla lötköttäen. Viva la Zorro.
