Elokuvan päähenkilö on Hatch Harrison (Jeff Goldblum), joka kuolee auto-onnettomuudessa. Hänet kuitenkin herätetään eloon, mutta hän ei tule yksin. Hänen mielensä on jakautunut hullun sarjamurhaaja Vassagon (Jeremy Sisto) kanssa. Vassago etsii Hatchin kasvojen kautta uusia uhreja ja ottaa kohteekseen hänen tyttärensä Reginan (Alicia Silverstone). Nyt on Hatchilla ja hänen vaimollaan Lindseylla (Christine Lahti) kiire. Saavatko he estettyä Vassagon aikeet vai tuleeko heidän tyttärestään ruumis?
Elokuva pohjautuu Dean R. Koontzin romaaniin ”Pakopaikka”, jota en ole lukenut enkä aio lukeakaan tämän elokuvan tahraamana. Tietääkseni kirjailijakaan ei ollut tyytyväinen lopputulokseen enkä ihmettele yhtään. Elokuva on yksinkertaisesti huono. Tämä sama juoni on nähty monessa elokuvassa eikä Hideaway tarjoa aiheesta mitään uutta. Tämän elokuvan jaksoi katsoa loppuun vain kahdesta syystä: Ensimmäinen syy on alussa oleva Hatchin tietokonesoitu liikkuminen taivaan ja helvetin porteilla. Se on hienosti tehty ja se sai minut innostumaan, joskin se innostus lakkasi heti sen loputtua. Toinen on Jeff Goldblumin roolisuoritus. Hän antaa parhaansa, kun toiset näyttelijät ovat kuin eivät tietäisi olevansa elokuvassa. Alicia Silverstone on ärsyttävä, kuten lähes kaikissa elokuvissaan, suomalaissyntyinen Christine Lahti ei erityisemmin säväytä huolestuneena koti-äitinä eikä Jeremy Sisto ole mikään erikoinen hulluna tappajana.
Hideaway saattaa käydä kertakäyttöviihteenä, mutta minuun se ei ainakaan iskenyt. Olen nähnyt tämän saman juonen niin monessa elokuvassa, että alkaa maistua puulta. Huomattavasti parempi oli kyllä samantyylistä juonta käyttävä ”Laura Marsin silmät”.
nimimerkki: Gargo
