Homman päähenkilö Laure (Romijn-Stamos) on varsinainen bitch. Leffan alussa rikollisporukka hoitelee Cannesissa tyylikkäästi timanttiryöstön, mutta nainen päättää alkaakin sooloilemaan ja häippäsee paikalta timanttien kera. Lauren joutuu myös pakosalle, koska tottakai muu porukka alkaa jahtaamaan häntä. Matkan varrella katsojakin tipautetaan sangen ovelasti kärryiltä ja tarinaa joutuu alkaa pohtimaan ihan olan takaa. Kyseessä ei siis olekaan tällä kertaa mitään ihan perus rikoskamaa. Pohtiminen on kivaa varsinkin jos hommassa annetaan mahiksia omille aivoituksille supertaiteen sijaan.
Täytyy sanoa, että De Palman kädenjälki on kiitettävän erilaista verrattuna mihin tahansa peruspläjäykseen. Kuvakulmat on tarkaan mietittyjä ja yksityiskohtiakin piisaa yllinkyllin. Leffa on nautinto katsella niin juonen kuin toteutustavankin puolesta. Välillä käytellään paria rinnakkaista kuvaa ja lopulta päädytään kertailemaan tilanteita hiukan eri perspektiivistä katsottuna. Tämän tyyppinen asioiden tarkastelu on viehättänyt aina ja varsinkin kun systeemit on hoideltu tyylikkäästi niin sukathan meinaa alkaa melkein pyörimään jalassa… Kyseessä on parasta ja oivaltavinta rikosvyyhtiä taas vähään aikaan.
