Rockyssa tunnelma herätetään heti alussa! Mahtipontinen musiikki, Rocky teksti ja heti perään siirrytään kehään! Mahtavaa!
Rocky Balboa (Sylvester Stallone) on ikääntynyt nyrkkeilijä joka ottelee huonoja matseja väsyneesti, ja on kaikkien mielestä liian vanha hommiin. Herranjumala mieshän on vasta kolmenkymmenen! Maailmanmestari Apollo Creedin (Carl Weathers) vastustaja ei voi otella, ja syystä tai toisesta muitakaan nimimiehiä ei saada vedettyä otteluun. Mutta kyllä Apollo keinot keksii. Otetaan joku tuntematon. Se on kato hyvää pr:ää: ”Apollo Creed antaa mahdollisuuden tuntemattomalle nyrkkeilijälle!” Hän itse toteaa. Amerikkalainen unelma, kuka tahansa voi voittaa! He (yllätys) valitsevat Rockyn, joka ei kuitenkaan heti innostu sentimentaalisuushöpinästä. Mutta miehen elämä on niin päin sukkia että hän lopulta suostuukin. Kävi miten kävi, rahaahan siitä tulee. Apollo uskoo homman olevan ohi parissa erässä, mutta Rocky saa uutta puhtia, ja alkaa treenaamaan ihan tosissaan. Lopussa sitten noustaan naruneliöön ottelemaan raskaansarjan maailmanmestaruudesta, koko Amerikan seuratessa…
Elokuvaa ei kannata luokitella toiminnaksi kuten jatko-osia. Draamaa tämä enemmän on, ehkä jännitysdraama olisi aika lähellä. Leffatykin kategorioiden mukaan ehdottomasti hiljaisuus! leffa.
John G.Avildsen ohjaa hyvin, eikä näyttelijäsuorituksissakaan ole valittamista. Sylttykin sopii osaansa kuin hanska käteen. Sly osaa myös kirjoittaa, se on huomattu. Kässäri on oikeasti hyvä, eikä ehkä sittenkään niin ennalta-arvattava… tai no, on se. Yllättävää loppua lukuunottamatta. Loppu tosiaan on tyrmäävä, eikä vain sillä että nyrkkeilyjakso on niin äijämäinen, upea ja adredaliinintäytteinen, vaan ihan ratkaisunkin kannalta. Katsokaa itse, ja ihmetelkää leffan mahtavuutta. Ehdottomasti Slyn paras, ja yksi omista lemppareistani.
