Kolme vuotta kului Skyfallin jälkeen, kunnes uusi Bond-elokuva ilmestyi. Valitettavasti se on ihan tavallinen elokuva, joka ei ole erikoinen. Se on jotain Casino Royalen ja Quantum of Solacen välimaastosta. Nopeatempoisen ja viihdyttävän alkukohtauksen jälkeen elokuva lässähtää hieman. Sen loppu on myös erittäin hämmentävä, jos sitä vertaa muihin Bond-elokuviin. Tällä kertaa kaikki loppuu onnellisesti ja James Bond ajaa naisen kanssa auringon laskuun Aston Martinilla. Onhan ennenkin nähty usein samantapaisia kohtauksia missä Bond on lopussa Bond-tytön kanssa jossain. Tässä se tuntui erilaiselta ja siltä että tarina on nyt kerrottu… Katsokaa itse niin ymmärrätte!
James Bond on Meksikossa ja tappaa Marco Sciarra nimisen henkilön, jolla on sormus, johon on kaiverrettu mustekalamainen kuvio. Tämän jälkeen uusi M lomauttaa Bondin aiheuttamistaan vahingoista ja Bond kertoo Moneypennylle, että entinen M oli pyytänyt häntä tappamaan Sciarran. Sitten Roomassa Sciarran hautajaisissa Bond tapaa tämän vaimon, joka paljastaa hänelle tietoja salaisesti järjestöstä. Hän matkustaa järjestön kokoukseen ja sieltä järjestön entisen jäsenen Whiten luo. Tämä käskee etsiä tyttärensä, joka voisi auttaa löytämään Franz Oberhauserin.
James Bondin roolissa nähdään Daniel Craig, joka ei tuo edelleenkään mitään uutta. Hänen tyylinsä alkaa pikkuhiljaa kyllästyttää, vaikka hän osaa näytellä. Tässä hän tuo esille lisää Bondin tunteita, mutta ei tarpeeksi hyvin. Muuten hän on aivan samanlainen kuin Skyfallissa. Elokuvan Bond-tyttö on Madeleine Swann, jota tulkitsee Lea Seydoux, joka on ihan normaali Bond-tyttö. Hän olisi tarvinnut ihan pikkuriikkisen lisää ruutuaikaa, joka olisi tehnyt hänen hahmostaan hieman kiinnostavamman. M:ää näyttelee tällä kertaa Ralph Fiennes, joka jää hyvin pieneen rooliin, mutta parempi niin. Pahiksena nähdään kaikkien tuntema legendaarinen Ernst Stavro Blofeld, josta käytetään kyseisessä elokuvassa enemmön nimeä Oberhauser. Hänen rooliinsa on valittu Christopher Waltz, joka näyttelee jälleen itseään. Hän kyllä osaa näytellä, mutta hänen hahmonsa on niin vähän elokuvassa, että Waltzin taidot hukataan. Olisi ollut kivä nähdä tuota eeppistä pahista modernissa versiossa lisää.
Elokuvassa paljastetaan, että kaikki James Bondin tuska mitä hän on kokenut on Blofeldin aiheuttamaa. Tämän olisi kai pitänyt olla se eeppinen juonenkäänne, joka olisi yhdistänyt muut Craigin Bondit. Sen sijaan se tuntuu typerältä ja miksi Blofeld edes teki sen. Pahiksen motiivitkin jätetään pois.
Loppujen lopuksi vuonna 2015 valmistunut Spectre on pitkästä aikaa sellaista normaalia Bondia, josta Bond-fanit tulevat todennäköisesti pitämään ainakin vähän.
