Altair 4-planeetan siirtokunta on kadonnut. Kapteeni John Adamsin (Leslie Nielsen) komentama miehistö saapuu paikalle tutkimaan 20:n vuoden jälkeen ja siirtokunnan ainoa eloonjäänyt Morbius (Walter Pidgeon) kehottaa olemaan laskeutumatta. Sehän ei sovi jäyhälle kapteenille ja Robby tervehtii heitä taidokkaasti. Kaikki vaikuttaa selvältä ja Morbiuksen upea tytär Altaira (Anne Francis) aiheuttaa hienoista sekaannusta, joskin valtavan ja todistettavasti vaarallisen hirviöhahmon ilmaantuminen ei ole hyvä enne. Planeettaa asuttanut krell-rotu jätti jälkeensä sivilisaationsa luomia artefakteja ja niistä aikoo Morbius pitää kiinni ja myös oikein, sillä perusrakenteet ovat aina samat kaikissa psyykeissä.
Scifiklassikko esittelee paitsi erään sympaattisimmista robottihahmoista myös on omalaatuinen näyte Leslie Nielsenin dramaattisista näyttelijäkyvyistä, vaikka hieman puumainen kapteeni ei olekaan mikään karismajärkäle. Tarina ei ole mitenkään huono, sillä pahimmat kauhut eivät ole ihmisen ulkopuolella , vaan meissä itsessämme ja teknologia pystyy aina karkaamaan luojiensa käsistä.
Walter Pidgeon ylivertaisen älykkäänä Morbiuksena toimittaa sitä karismavoimaa ja toimii pitkälti eri tekniikan selostajana, kuten tiedemiehelle sopii. Anne Francis tämän kauniina tyttärenä todellakin sopii miellyttämään silmää eikä paljastavat asut tunnu ollenkaan itsetarkoituksellisilta, vaikka taatusti sellaisia olivat. Robby on loistava, suorastaan ironinen koneukko joka ei vitsaile tai kohella.
Teknisesti Kielletty planeetta on erinomaisen toimiva. Matte-maalauksien, ovelan lavastuksen ja pienoismallien avulla syntyy varsin kolkko ja epämiellyttävä Altair 4 ja Disneyltä lainattujen animaattorien työstä syntyvät ne vakuuttavat laser- ja hirviötehosteet. Mukana on kylläkin heikkouksia. Tarinassa on puhtia enempäänkin, mutta liian nopeasti etenevä rytmi syö tarinasta tehoa ja paljastus todellisesta vaikeuksien lähteestä on liiankin nopeasti tuotu esille niiden ilmaannuttua. Samoin henkilägalleria jää kokonaisuuden kannalta hieman ohueksi, vaikka kolmiodraama tyttären kasvusta isästään eroon onkin hyvin toteutettu, joskin liiankin nopea.
Ihan toimiva pläjäys, teknisesti erinomaisen toimiva ja lähtökohdiltaan hyvä, joskin liian nopeasti etenevä ollakseen täydellinen.
