Vihollinen porteilla ei tuhlaa alussa aikaa turhaan jaaritteluun: lyhyen prologin jälkeen saadaan varsin hienosti toteutettu lyhyt selonteko Euroopan tilanteesta. Eli huonosti menee, saksalaiset ovat työntyneet jo Volgalle asti ja on vain ajan kysymys että Stalingrad kaatuu ja saksalaistankit valloittavat koko Euroopan. Neuvostoliittolaiset kärsivät kovia tappioita, mutta Vasili Zaitsev, nuori mestariampuja (Law), onnistuu selviytymään. Hänestä tehdään tarkka-ampuja joka pian joutuu vastakkain saksalaisten oman mestariampujan Erwin Königin (Harris) kanssa. Alkaa älstin jänskä taistelu elämästä ja kuolemasta.
Kummastakaan pääkiistakumppanista, saksalaisista ja neuvostoliittolaisista ei anneta liian mairittelevaa kuvaa. Muutenkin sotaa kuvataan hyvin raa’asti. Sota on huono paikka rakastua, mutta ilmeisesti Hollywoodin vaatimukset pienelle romanssille ovat liian suuret, joten sellaistakin tässä herätellään. Kyseinen romanssi olisi voinut sopia leffaan, mutta on toteutukseltaan jotenkin irrallinen. Päätapahtumia se ei kuitenkaan haitaa, vaan kyllähän tämä oikeasti ihan jännä leffa on. Se on kuitenkin nimenomaan sotaleffa-lajityypin kyseessä ollen hiukan ongelmallista: juonikuvaus on liian henkilökeskeinen, ja muistuttaa kaksintaistelu-tyylissään liikaa Korkeajännitystä. Tämä juonikuvio, varsinkin kun perustuu tositapahtumiin, olisi toki voinut toimia mutta mielestäni tämän kyseisen rainan lähestymistapa siihen on yksinkertaisesti huono. Itse kaipaisin universaalimpaa kuvausta sodan kauheudesta.
Vihollinen porteilla nojaa hyvin vahvasti Jude Lawn näyttelytyöhön ja karismaan. Ensimmäisen hän hoitaa taiten, mutta jälkimmäistä hänellä ei ole lainkaan. Tämä on yksi elokuvan perustavista kompastuskivistä. Toinen on sen tapa kuvata sotaa. Se on harmi, sillä nämä probleemat ovat elokuvassa liian olennaisissa asioissa jotta niistä voisi olla välittämättä. Muutoin elokuva on tehty liki täydellisesti, näyttelijät ovat hyviä ja yleisilme uskottava. Elokuvan voi kuitenkin ottaa myös jonkinlaisena sotaelokuvan ja toimintaelokuvan risteytyksenä. Siinä tapauksessa kyseessä on viiden tähden raina, mutta sotaelokuvana tämä jää lähinnä hieman keskitasoa paremmaksi ryptistykseksi. Sääli todella.
