Pelielokuvat olivat kovaa huutoa jo kultaisella 90-luvulla, jolloin mm. Mortal Kombat -pelisarja käännettiin pakolla elokuvaksi. Vuosi ennen tätä elokuvan riemuvoittoa sai kuitenkin ensi-iltansa legendaariseen Street Fighter -pelisarjaan perustuva leffanrumilus, jota ei voi Jean-Claude Van Dammekaan pelastaa.
Harvinaisen tyylikkään Bison-nimen omaava diktaattori suunnittelee maailmanherruutta, joten arvata saattaa, että viattomia siviilejä on pistetty kärsimään. Kun kyseinen sekopää sitten ottaa lauman panttivankeja suuria lunnaita vastaan, on Allied Nationsin aika lähettää paikanpäälle huippusotilas Guile posseineen. Sotilasjoukko törmää päättömällä matkallaan pelisarjasta tuttuihin hahmoihin, kuten Ryuhun, Keniin ja Chun-Li Zangiin.
Siinä siis juoni lyhykäisyydessään. Sitten rakentavan kritiikin pariin: Street Fighter on lähes jokaisella saralla tavattoman surkea elokuva. Näyttelijät ovat vähintäänkin B-luokkaisia ja näyttelijävalinnat ovatkin yksi hämmentävimmistä ikinä. Kylie Minogue? Miten tuon voi selittää?
Taistelukohtaukset ovat ihan jees, mutta kytkökset pelisarjaan ovat harvinaisen heikonlaiset. Joistakin hahmoista oli vaikea edes hahmottaa, ketä he olivat olevinaan, ennen kuin joku mainitsi heidät nimeltä.
Jos ajan tappaminen yhden elokuvahistorian surkeimman teoksen kanssa kiinnostaa, suosittelen Mortal Kombatin lisäksi myös tätä Street Fighter -hupailua. Muuten kannatan kiertämään kaukaa.
