Sytytyslanka palaa jälleen. Tom Cruise nähdään taas vaarallisiin tehtäviin erikoistuneen agentin Ethan Huntin roolissa viiden vuoden jälkeen edellisestä osasta. Sarjan aiemmissa osissa ohjaajan paikalla on ollut sellaisiakin nimiä, kuin Brian De Palma, John Woo ja J. J. Abrams. Hieman yllättäen neljäs Mission: Impossible on saanut ohjaajakseen lähinnä Pixarin animaatiosta tunnetun Brad Birdin. Bird näyttää hallitsevan ohjaamisen taidon live-action-leffassakin, sillä Ghost Protocol on sitä samaa viihdyttävää laatua, mitä aiemmat kolme elokuvaakin ovat edustaneet.
Mission: Impossible-sarjalle ominainen kekseliäs ja vauhdikas toiminta on alusta lähtien läsnä uusimmassa tulokkaassakin. Huntin ja hänen IMF-tiiminsä tehtävät ovat edelleen yhdistelmä hiottuja taktiikoita, high tech-vempeleitä, sekä aimo annos vastoinkäymisiä ja tuuria – ihan vain, ettei homma menisi mielenkiinnottomaksi. Toimintaa riittää aina pienemmästä hiiviskelystä suuren mittakaavan paukutteluun. Äksönkohtauksiensa puolesta elokuva on todella erinomainen, ja luovat agenttihärvelit maustavat menoa onnistuneesti. Kukapa ei moisista voisi olla innostumatta, olkootkin vaikka hieman realistisuuden rajoja venyttäviä?
Ghost Protocol muuttaa hieman perinteistä juonikaavaa heittämällä agenttitiimin tyhjän päälle. Agenttiorganisaatio IMF joutuu kiistämään olemassaolonsa joutuessaan syntipukiksi Venäjällä tapahtuneeseen terrori-iskuun. Juoni pistää päähenkilöt jännän äärelle terroristin leimat otsassa ja ilman apuvoimia, mutta loppujen lopuksi tämä juonellinen muutos ei onnistu tekemään elokuvasta niinkään erilaista aiempaan verrattuna. Viihdyttävää katseltavaahan tämä on, mutta kovin uutta tuulahdusta ei ole havaittavissa.
Mission: Impossible ei olisi itsensä ilman Cruisen Tomppaa. Agenttitiimin vaihtumisella ei ole niin väliä, sillä niinhän se on tehnyt melkein joka M:I-leffassa. Uusia naamoja Ethan Huntin tiimissä on Jeremy Renner, sekä Paula Patton. Edellisessä osassa pienen sivuosan tehnyt Simon Pegg on suuremmassa, sekä hauskemmassa, roolissa koomisena tietokonevelhona Benjinä. Näyttelijät heittävät tilanteisiin sopien pientä vitsailua, joka keventää mukavasti tunnelmaa. Ruotsista kansainvälisille vesille ponnahtanut Michael Nyqvist on harmillisen persoonaton ja tylsä pahis, varsinkin kun vertailukohtana on viime elokuvassa konnana loistanut Philip Seymour Hoffman.
Mitään mullistavaa ei sarjan neljännellä laitoksella ole tarjottavanaan, mutta takuuvarmaa ja nautinnollista toimintaviihdettä se on koko rahan edestä. Ainakaan pettyneeksi ei voi oloaan tuntea, sillä tarina tempaa hyvin mukaansa niukasta ylipituudesta huolimatta. Ghost Protocolia voi suositella sarjan faneille, sekä siihen aiemmin tutustumattomillekin. Suomalaisille ainakin syyksi katsoa tämä pitäisi kelvata tuimailmeisen Samuli Edelmannin näkeminen samassa toimintakohtauksessa Tom Cruisen kanssa. Onhan se nyt jotain.
