Tarinoita väkivallasta, niinpä niin. Pulp Fiction on nimensä mukaisesti episodielokuva, joka koostuu muutamasta, toisiinsa kietoutuvasta tarinasta. Ja tarvitseeko mainitakaan, että tarinat ovat enemmän tai vähemmän väkivaltaisia? Varsinaista juonta ei kannata lähteä selostamaan, sillä sitä ei voi kunnolla tehdä spoilaamatta muutamia tapahtumia, ja spoilerit haluan tietenkin välttää. Siirrytäänpä siis kritisoimiseen.
Pulp Fiction on Quentin Tarantinon toinen pitkä elokuva, ja ihmetellä täytyy että mies on saanut tällaisen tähtikaartin mukaan. No, hyvä vaan, loistavat näyttelijät hoitavat roolinsa hienosti, luontaisella vimmalla. Omasta mielestäni pläjäyksen valopilkkuja olivat Bruce Willis ja Harvey Keitel, mutta myös vanha kunnon Samppa Jackson tekee hienon suorituksen, eikä John Travoltakaan ole niin ärsyttävä kuin yleensä. Tarantino on hyvä ohjaaja, mutta vielä parempi käsikirjoittaja, ja se näkyy Pulp Fictionissakin. Naseva dialogi ja koomiset tilanteet väkivallankin keskellä jaksavat viehättää. Hatuunosto vaan.
Rikoselokuvien aatelia Pulp Fiction on, ei siitä pääse mihinkään. Muut Tarantinon leffat olen jo nähnyt, mutta Reservoir Dogs uupuu meikäläisen tietokannasta. Näkemistäni QT-pätkistä Pulp Fiction on toiseksi paras, Kill Bill 2:n jälkeen.
