Roska on roskaa, vaikka sitä rehellisesti tehtäisiinkin. Suoraan vähäpätöisten ja työttömien ohjaajien yhdistyksestä palkattu David R. Ellis pitää huolen siitä, että katsojaa pelottaa ja naurattaa katsoessaan maailman typerintä nimeä kantavassa Snakes on a Plane (2006) -elokuvassa. Suomalainen maahantuoja ei ole edes viitsinyt suomentaa nimeä, niin pöhköltä se kuulostaa.
Snakes ei kuitenkaan ole ihan täysin roskaa, sillä trillerinä se on pelottava. Lentokoneessa useampi sata myrkyllistä käärmettä aiheuttaa sekasorron keskellä rehellisesti sanottuja pirullisia säikäytyksiä ja käärmekammoa. Kaikilta muulta osin käsikirjoitus ja toteutus onkin sitä tuiku tavallista kökköä vuoropuhelua ja yksiuloitteisia hahmoja.
Tissejä ja verta
Mukaan on saatu yksi tähtikin – Samuel L. Jackson, joka omien sanojensa mukaan suostui näyttelemään elokuvassa juuri sen nimen vuoksi. Koska nimi kertookin elokuvasta jo kaiken tarpeellisen, on turha kertoa muodollisista juonikuvioista, jotka ovat olemassa lähinnä siksi, että näemme koomisia ja ällöttäviä kuolinkohtauksia, jotka ovat kuin suoraan 80-luvun kauhuralleista.
Käärmeet ovat kauhistuttavia ja nättejä. Osa on kuulemma aitojakin. Visuaalisesti Snakes on a Plane on hieno, mutta ajan hammas tulee olemaan tällekin roskakasalle myrkkyä. Aikaisemmin ohjaaja Ellis on tehnyt työtä Final Destination -elokuvien parissa, joten ei ole mikään yllätys, että hän ymmärtää, mitä 2000-luvun viihdekauhu käsittää. Paljasta pintaa, kirosanoja sekä paljon, paljon verta ja käärmeitä.
nimimerkki: Martin van Wetten
