Musta kostonlintu lentää taas: myytit ja kunnon rock’n’roll luovat ainutlaatuisen ympäristön korpin lentelylle, ja tuskaisesti raakkuen musta lintu lentelee tuonpuoleisen ja todellisuuden välillä. Hiukan tuntemattomamman ohjaajan (Nalluri) näkemyksiä sarjakuvasynkistelystä on mukava katsella.
Elokuvan juoni pursuaa kahdesta aiemmasta osasta tuttua mystiikkaa: runollinen ajatus rauhattomasta sielusta, jonka on kostettava kokemansa vääryys ennen lopullista lepoa, on tietenkin kuolevaista kiinnostava. Jotain mykistävää siinä on, kun teloitettu Alex Corvis (Eric Mabius) kulkee selvittämässä kuolleen rakkaansa tappajaa kuolemattomana henkiolentona, meikit naamallaan. Apuna murhan selvityksessä on edesmenneen rakkaan sisar (iki-ihana Kirsten Dunst). Pientä toimivaa huumorinpoikastakin leffasta löytyy, ja Corvisin muistot yhteisistä hetkistä rakkaansa kanssa ovat koskettavampia kuin vaikka Enkelten kaupungin vastaavat puolilatteiksi jääneet muistelot.
Meno on ennalta-arvattavaa (jo legendan toistamisen takia) ja entistä pinnallisempaa, mutta silti laadukasta leffaviihdettä. Kaipa se siis on rauha Alexillekin suotava ja siinä sivussa katsottava yksi perusnätti kostonkierre sekä ikuisen rakkauden siipien havinaa tarjoava leffa.
