Joopajoo. Taas huijataan kuolemaa ja viikatemieshän ottaa moisesta nokkiinsa. Juoni on suurin piirtein sitä samaa kauraa kuin aikaisemmissakin osissa. Tällä kertaa nuori mies näkee ennalta moottoriradalla tapahtuvan onnettomuuden ja muutama heppu pelastuukin varmalta kuolemalta. Tämän jälkeen porukasta alkaa putoilla päitä yksi kerrallaan ja pian ymmärretäänkin, että mikä on homman juju. Kuolema on tulossa perimään saataviaan, ja hankala siinä on vastaan taistella.
Taistelua on myös tämän leffan katsominen. Dialogi on niin itsestäänselvän jauhantaa, että myötähäpeä nousee päällimmäiseksi tunteeksi. Valjut näyttelijät eivät tilannetta juurikaan paranna. Myös leffan juoni lähentelee naurettavuuden rajoja kaameine loogisine aukkoineen. Ainakin saman ohjaajan väsäämässä kakkososassa oli tämä puoli sentään jotenkin kunnossa, mutta nyt vain tyydytään etenemään kuolemasta toiseen. Se onkin ainoa juttu, mitä tässä leffassa odottaa. Pudotetaan turhat sivuhahmot pois kelkasta, jotta päästäisiin vihdoin siihen final showdowniin.
Leffassa kelaillaan liikaa samaa kohtausta ensin ennenäkynä ja sitten todellisena tapahtumana. Loppupuolella moinen kerronta alkaa jo saada verenpaineen kohoamaan. En oikeastaan keksinyt tälle leffalle muuta tarkoitusta kuin 3D-efektien esittelyn. Ja ihan hienoltahan ne parissa kohtaa näyttää. Leffateatterissa leijaileva palava paperinpala ja suoraan visiiriin luikerteleva käärme ovat hienon näköisiä, mutta eivät ne tätä kalkkunaa pelasta.
Tekninen puoli on siis kunnossa niin kuvan kuin äänenkin puolesta, mutta se ei auta kun sisältö on täyttä höttöä. Tämänkin aikana ehti useampaan kertaa ihmetellä, että mihin sitä tulikin rahansa sijoitettua. Ikärajoja ei sentään olla kumarreltu, vaan kaikki näytetään niin raa’asti kuin mahdollista. Joku voi saada tästä kiksejä, mutta kertakaikkisen hölmö juoni ei nosta fiilistä. Huono leffa, jonka ainoaksi ansioksi jäävät kivat 3D-tehosteet.
