Vuonna 2000 Sacrifise-leffaan kiinnitetyillä Michael Madsenilla ja Jamie Lunerilla ei mennyt kovin hyvin elokuvien saralla. Madsenin Reservoir Dogs-päivistä oli vierähtänyt jo lähes 10 vuotta eivätkä pikkubudjetilla varustetut tv-leffat miellyttäneet staraa juurikaan. Sittemminhän eräs Quentin Tarantino pelasti John Malkovichin oppilaana tunnetun Madsenin pinteestä, ja antoi tälle Kill Billistä loistavan roolin. Jamie Lunerilla ei pyyhkinyt juuri sen paremmin. Melrose Place-urakka oli juuri päättynyt, ja ensimmäiset osat Profilerin pääosassa Ally Walkerin korvaajana olivat edessä. Mark L. Lesterin ohjaamassa ja Mitchell Smithin novelliin perustuvassa filmissä kummankaan osakkeet eivät juuri kohonneet…
Käsikirjoitus ei kummoisia tarjoile, ja näyttelijätyö käy melko riipaisevan huonolla tasolla paikoin. Silti vankilasta ulos päässeen koviksen (Madsen) menossa ja vaatteitaan auliisti riisuvan apuri Naomin (Luner) eleissä sekä aborttiklinikoiden ympärillä pyörivässä toiminnassa on jotain mielenkiintoa ylläpitävää. Madsen on kaukana parhaista päivistään, mutta pelastaa karismallaan paljon. Luner ei näyttelijänlahjoillaan juuri loista, mutta joskus se kameran edessä keikistelykin riittää vakuuttamaan.
Leffassa siis Tyler Pierce-niminen supertaistelija karkaa vankilasta ja lähtee tyttärensä murhaajien perään. Suru on kova, ja kostoa vannotaan kuin the Bride Kill Billissä konsanaan. Kliseisesti, mutta perusvarmalla otteella, tarina etenee juuri kuten katsoja (luultavasti) epäilee kaiken kääntyvän. Ohjaaja Lester ei kuitenkaan kadota kliseissä tarpoessaan punaista lankaa tylsyyteen, siitä isot plussat.
Sacrifise on aika puhtaasti myöhäisillan rymistelyviihdettä, mutta ainahan tällaisen tv-leffan kertaalleen katselee. Jos ei muuten, niin vaikka verratakseen Madsenin roolisuorituksia tässä ja Kill Bill volume 2:ssa – ero on nimittäin valtava. Käypä leffa myös ihan puhtaaseen aivonarikkatarpeeseen.
