Tappava ase- sarja alkoi hyvinkin omaperäisenä. Riggs (Mel Gibson) oli entinen Nam- veteraani jolla oli lieviä sopeutumisvaikeuksia arkeen kun taas työparinsa Murtaugh (Danny Glover) tavallinen perheenisä joka kaipasi rauhallista arkea. Mitä hänelle ei tietenkään suotu sen kummemmin töissä kun kotonakaan.
Huumori oli paikotellen hyvinkin mustaa ja ronskia ja koko homma oli enemmänkin Hollywoodin tyypillisten äksönleffa-kliseiden parodiaa. Jenkkikatsojista en tiedä mutta minä ainakin nautin ensimmäisestä ja toisesta osasta juuri niiden samaan aikaan synkän ja kierolla tavalla hupaisan maailmankuvan vuoksi.
Kolmos-osa oli jo melko vesitetty sarjan alkuperäisestä ideasta, kun mukaan otettiin Rene Russo Riggsin naispartneriksi, mutta homma pysyi vielä jotenkuten kasassa starojen karismojen ansiosta. Nelos-osassa mennään jo oikein urakalla metikköön.
Juoni kiinalaisista pakolaisista on niin kaksinaismoralistinen ja sen toteutus niin naiivi että oikein ihmetyttää mihin elokuvalla on pyritty. Tuskin mihinkään muuhun kun palkan ansaitsemiseen kuusikertaisena takaisin.
Ingressiin minulla taas on hyvä selitys: ”elokuva” tuntuu täysin epämääräiseltä kokoelmalta räjähdyksiä, takaa-ajoja sun muita hutkinoita ilman mitään loogisuutta.
Luojan tähden, itse inhoan sydämmeni pohjasta erinäisiä räsästelijöitä jotka syyttävät meidän ikäisiä nuorukaisia mummojen potkimisista sun muista. Mutta silti minunkin kovettuneeseen kupoliini nousee ajatus: mitä helvettiä tekijöiden päässä on likkunut loppukohtauksessa, jossa on hakkaamista, teurastusta sun muuta hupaisaa yhtämittaa parik,ymmentä minuuttia. Kyllähän siinä Arskakin turtuu (huom: älkää ottako äskeistä henkilökohtaisesti :)). Joe Pescikään ei naurata sen kummemmin, jostain wannabee-Eddie Murphystä puhumattakaan.
Sarjalle ominainen kyyninnen huumorikin on vesitetty tekohauskaksi, jopa silloin tällöin Disney-kertoimen saavuttavaksi huulenheitoksi, jossa ollaan varovaisia ettei ketään vahinkossakaan loukata. Ärsyttävää.
Puolikas tähti tulee Mel Gibsonin asenteesta, jolle ei kerta kaikkiaan voi olla edes vähän hörähtämättä. Mutta jos haluatte nähdä Melin hyvässä humoristisessa äksönrainassa, katsokaa eka tai toinen Tappava ase tai Air America. Minä ainakin nauttisin niistä. Karttakaa sen sijaan tämä onneton floppi.
