Rob Reiner on minun yksi suosikkiohjaajista. Spinal Tap, Stand By Me ja Piina ovat hyviä esimerkkejä hänen hienoista töistä. Kun Harry tapasi Sallyn on myös kehuttu. En ole kuullut tästä mitään muita kuin kehuja, niinpä oli aika tarkastaa tämäkin.
Harry (Crystal) tapasi Sallyn (Ryan) kerran automatkalla New Yorkiin. He tapasivat myös myöhemmin sen jälkeen ja heistä tuli kavereita. Sitten heidän suhteestaan tuli jotain vakavampaa…
Itse asiassa kyseessä oli pienoinen pettymys. Odotin jotain hillittömän hauskaa romanttista komedia, mutta kyseessä olikin aika draamapitoinen ja hieman tylsähkökin elokuva. Muutamassa kohdassa sai kyllä hymähtää ja Crystalin koomikon kyvyt pitävät homman elossa. Lopussa homma alkaa kyllä vähän väsyä.
Näyttelijäpuoli toimii. Billy Crystal on aivan loistava Harryna, eikä Meg Ryankaan ole niin ärsyttävä kuin yleensä. Ilman Crystalia leffa ansaitsisi ainakin puolikkaan pojon vähemmän. Reinerin ohjaus on myös kivaa kikkailua ja toteutustapa oli ihan mukavan piristävä. Enemmän huumoria olisi kyllä pistänyt leffaan enemmän potkua.
Tämän ideanahan on miettiä miesten ja naisten välisiä suhteita. Jos aihepiiri ei paljon kiinnosta, niin ei kannata vaivautua. Tämä on kyllä lämminhenkinen ja sympaattinen, mutta minuun tämä ei kolahtanut.
Pienestä tylsyydestä ja yliarvostuksesta kärsivä leffa pitää kumminkin hyvällä mielellä. Plussaa tuo ehdottomasti poikkeava toteutustapa ja Crystalin huikea roolisuoritus. Romanttisista komedioista pitäville loistava valinta. Silti ei kannata odottaa liikoja. Katsonpa muutaman vuoden päästä uudelleen ja mietin onko mielipiteeni muuttunut vuosien vieriessä.
