Englannin Raahessa, Sheffieldissä, ukoilla ei ole kaikki hyvin. Työttömyys rienaa ja masennus valtaa alaa. Miesten itsetuntoa ei paranna yhtään että vaimot kusee seisaaltaan ja itsariakaan ei voi tehdä, kun ei ole yhtään niin hyvää ystävää että suostuisi ajamaan autolla yli. Korkeanpaikan kammoisena ei voi hypätä sillaltakaan.
Housut pois! on pirun hauska tarina työttömien metallikaupungin miesten selviytymisestä allikosta parrasvaloihin. Elokuva ammentaa synkistä elämän solmuista hienolla tyylitajulla koomisia kohtauksia. Yksi parhaista koskaan valkokankaalle levitetyistä kohtauksista on kun luuseripoppoo on jo kerran antanut periksi haaveilleen riisuutumistähteydestä, mutta työkkärissä jonottaessa alkaa soimaan Hot Stuff. Rytmi alkaa ”raahelaisia” viemään.
Rososet, hevosennaamaiset Enkut saa kummaa karismaa leffoihin. Tulee mieleen Commitments jossa samassa hengessä käsitellään bändin kasausta. Housut pois! -leffassa hyvä puoli, kuten Commitmentsissakin, on että näyttelijöiden naamat eivät ole kuluneet aiemmissa tuotoksissa. No okei…Robert Carlyle on tuttu juttu, mutta perusbrittinä puolustaa paikkaansa. Tosin mielestäni hän on hyvänäkin huonoin Housut pois! -poppoosta.
Housut pois! -leffa löysi myöhemmin tiensä teatterilavoille jopa Suomessa. Ja olihan meillä oma originaali rovaniemeläinen Full Monty -ryhmäkin kiertelemässä ja strippaamassa.
Täytyy vain toivoa että elokuva ei saa jatko-osaa. Rima on nimittäin nyt niin korkealla, että sitä on mahdoton sivuta, saati ylittää.
Musta huumori, itseironia ja maan läheiset tarinat iskevät tyylikkäästi toteutettuna. Jos joku saa revittyä hautajaisista, itsarista tai stondisvaikeuksista tämmöstä ilotulista, ei voi kuin nostaa hattua.
