The Cutter on erään aikamme suurimman roska-actiongurun, potkija Chuck Norriksen toistaiseksi uusin elokuva, jossa sadistinen tukkajumala tekee jälleen sitä, mitä parhaiten osaa: pöllyttää pahiksia, jotka tuntuvat aina osaavan karatea. Valitettavasti kuvaushetkellä 65-vuotiaan Norriksen jalka ei enää nouse yhtä kepeästi kuin kultaisella 80-luvulla, eikä tässä Maratoonaria lainailevassa perustarinassakaan ole enää samaa imua kuin ennen vanhaan. Uusimmassa Bond-filmissähän (tätä kirjoitettaessa kyseessä on siis Casino Royale) M totesi lakonisesti kaipaavansa kylmää sotaa niin pirusti. Sama pyörii mielessä, kun katselee, miten Chuck pätkii vain rahan perässä juoksevia, poliittisesti sitoutumattomia rosvoja. Curt Lowensin natsihahmo on piristävä, mutta jää kovin etäiseksi ja saa aivan liian vähän ruutuaikaa.
Filmin tuottanut pikkufirma NU-images on sinällään mielenkiintoinen tapaus. Yhtiö taitaa ihan tosissaan pyrkiä jonkinlaiseksi ”2000-luvun Cannon filmsiksi”, sillä se on hankkinut talliinsa jo lähes kaikki Menahem Golanille ja Yoram Globukselle aikanaan työskennelleet 80-luvun kovat nimet: Van Dammen, Dolph Lundgrenin, Chuck Norriksen ja uusimpana jopa itse Syltty Stallonen, jonka neljättä Ramboa voidaan ihan vaan statuksensa ansiosta pitää pikkufirman virstanpylväänä ja tärkeimpänä leffana. Niin, ja onhan NU:n leivissä myös itse sensei Steven Seagal, joka ei Cannonille ehtinyt koskaan työskentelemään, mutta jonka merkitystä kasariactioniin on paha kiistää.
Harmi vain, että NU:lla taidetaan luottaa liikaa nimekkäisiin päänäyttelijöihin, sillä potentiaalista huolimatta leffat kusevat lähes poikkeuksetta. Pari viimeistä (Cutter ja Dolpan The Mechanik) ovat tosin jo parempia kuin vaikkapa Seagalin räpellykset, mutta silti. Cutterin toiminnasta saa jotenkuten selvää, mikä nostaa pisteitä heti hieman, mutta harmi vain, että äksöni on melkoisen laimeaa ja hengetöntä. Chuck on toki uskottava, mutta taistelupätkät ovat todella munatonta peruskauraa. Ohjaaja Tannen on todennäköisesti keskittynyt kuvauksissa miettimään lähinnä, mitä tekeekään palkallaan. Juonenkuljetus on todella avutonta, kohtauksista toiseen siirrytään ärsyttävän musiikkivideoleikkauksen avulla, tarinassa on vuorenkokoisia aukkoja ja henkilöiden ratkaisut ovat yksinkertaisesti typeriä.
Cutter on kertakäyttöistä perustuubaa, sen kummempaan siitä ei ole. Odotukset eivät taaskaan olleet korkealla, mutta silti jouduin pettymään. Loppuun vielä pällistelyä NU:n porukoiden toiminnasta. Kaikki mahdollisuudet olisi kuvata vanhojen partojen kanssa tiukkaa äijä-äksöniä old school-malliin, mutta leffa leffan perään saadaan vain tällaista testosteronivapaata tv-elokuvatasoista skeidaa. Mikä on kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnistu?
