Ohjaaja & käsikirjoittaja Scott Derrickson pistää jälleen voimavarat yhteen käsikirjoittaja C. Robert Cargillin ja näyttelijä Ethan Hawken kanssa. Tiimin edellinen yhteistyö (Sinister:2012) lukeutuu viime vuosien onnistuneimpiin kauhuelokuviin. Scott Derrickson pyöräytti 2014 toimivan (Deliver Us From Evil) kauhuelokuvan. Scott Derrickson ja C. Robert Cargill tehtailivat välissä viihdyttävän Marvel elokuvan (Doctor Strange:2016) ja olihan Scott Derrickson jo matkalla sen jatko-osan (Doctor Strange in the Multiverse of Madness) ohjaajaksi, mutta erimielisyydet ikärajasta saivat hänet lähtemään projektista. Scott Derrickson valitsi seuraavaksi elokuvakseen Stephen Kingin pojan Joe Hillin kirjoittamaan kertomukseen perustuvan The Black Phone elokuvan jossa Ethan Hawke pääsee esittämään vastenmielisen häiriintyneen psykopaatin roolin.
1978 Coloradon kupeessa sijaitsevassa pienessä kylässä nuori Finney (Mason Thames) asuu ikäviä enneunia näkevän sisarensa Gwenin (Madeleine McGraw) vaativan, mutta täysin alkoholisoituneen isänsä Terrencen (Jeremy Davies) kanssa. Finneyn ystävä Robin (Miguel Cazarez Mora) on yrittänyt opettaa Finneylle puolustustaitoja koulukiusaajia vastaan joita kyseisessä kylässä riittää. Etsivä Wrightilla (E. Roger Mitchell) on pitänyt kiirettä samassa kylässä sattuneiden lasten katoamistapausten vuoksi. Yhtenä päivänä Finneyn palatessa kotiinsa törmää hän pakettiautolla ajavaan erikoisesti käyttäytyvään mieheen (Ethan Hawke) joka kaappaa Finneyn mukaansa. Finney löytää itsensä kellarityrmästä jonka seinällä on vanha puhelin jonka johdot on revitty seinästä irti.
The Black Phone on pätevän tiivistunnelmainen kauhutrilleri. Scott Derrickson pistää tarinan hyvin verkkaisesti käyntiin ja antaa tarinan hahmojen tulla katsojalle tutuksi kaikkine ongelmineen. Sopivan hiljalleen tarina alkaa saada synkempiä sävyjä ja yliluonnolliset kauhuelementit oikeastaan vain koristavat muuten kutkuttavaa kidnappaustrilleriä. The Black Phone käsittelee tarinan keskellä useita nykypäivänkin murheita koulukiusaamisesta-alkoholisoituneisiin vanhempiin. Scott Derrickson herättää 1978 vuoden nostalgisen kauniisti ja visuaalisen upeasti tarinaan kertaakaan kuitenkaan tarjoamatta mitään yliannostusta. Hieman ränsistynyt kuvaustyyli tuo oman latauksensa 1978 luvulta tunnelmaan mukaan.
Scott Derricksonin ja C. Robert Cargillin käsikirjoittaman The Black Phonen parasta antia ovat Ethan Hawken esittämän Grabberin ja nuoren Mason Thamesin esittämän Finneyn yhteiset kohtaukset jotka saavat pariin otteeseen kämmenet hikoamaan. Kauhuelokuvaksi The Black Phone sisältää muutaman mukavan säikähdyksen ja pariin kertaan puskista iskevän ruman väkivaltapurkauksen, mutta tarinassa jätetään paljon tapahtuvia asioita katsojan mielikuvituksen varaan kuten Finneylle rikkinäiseen puhelimeen soittavien lasten hyiset kohtalot. The Black Phone on eräänlainen (Stand by Me) ja (Menneisyyden Ote) elokuvien kauhupainotteinen versio.
Monipuolisista jokamiehen rooleista tunnettu Ethan Hawke esitteli jo pahistaitojaan Marvelin (The Moon Knight) sarjassa, mutta The Black Phonen The Crabberin roolissa mies pääsee riehumaan erinomaisesti sydämettömänä psykopaattina Tom Savinin suunnittelema maski kasvoillaan. Nuori Mason Thames pärjää mainiosti Finneyn roolissa joka joutuu jatkuvasti katsomaan pelkoa silmiin. Madeleine McGraw tuo roolillaan annoksen tunnetta mukaan sanavalmiin ja ikäviä enteitä näkevän Gwenin roolissa. Jeremy Davies piirtää alkoholisoituneen ja kovaa kuria pitävän isän hahmosta sopivan inhottavan kuvan. E. Roger Mitchell tekee toimivan roolin kadonneiden lasten tapausta tutkivana etsivänä. Sinister elokuvasta tuttu James Ransone piipahtavaa tarinassa Grabberin sukulaisena.
Kokonaisuutena The Black Phone on mukavan tunnelmallinen kasvukertomuksen ja kidnappaustrillerin sekoitelma pienellä ripauksella kauhua ja yhdellä vinksahtaneella psykopaatilla maustettuna.
