Aleksi Mäkelä on ohjannut paljon hyviä suomi-elokuvia. Nyt on kyseessä hänen vuoden 1994 tuotoksensa, Esa ja Vesa – Auringonlaskun ratsastajat.
Vesa Rajala (Kinnunen) on työssään menestyvä tavallinen suomalainen mies. Hän työskentelee tietokonealalla, IPC:llä, ja hän tienaa hyvin. Tästä huolimatta Vesan vaimo, Sanna, on kyllästynyt hänen ainaiseen matkusteluunsa. Hän on löytänyt uuden rakkaan, Georgioksen (Lehtilä), ja on päättänyt jättää Vesan. Sanna on lähdössä Georgioksen kanssa Kreikkaan, jonka seurauksena tiedosta järkyttynyt Vesa lähtee oikopäätä ajamaan kohti Helsinkiä, saadakseen vielä välit sovittua vaimonsa kanssa. Matkaan tulee suuri mutka, kun Vesa ajaa autolla ajatuksissaan miehen päältä. Selviää, että mies on rikollinen, Esa Haanpää (Veijonen). Väärinkäsityksen seurauksena Vesa sotkeutuu pankkiryöstöön, ja hän lähtee pakomatkalle pitkin Suomea Esan, ja hänen tyttöystävänsä kanssa.
Elokuva on monella tapaa hyvin viihdyttävä. Se sisältää muutaman tylsän hetken, mutta lähes koko ajan ollaan vauhti päällä. Santeri Kinnunen tekee loistavaa työtä näytellessään ennakkoluuloista Vesaa. Myöskin Juha Veijosen roolisuoritus menomies Esana toimii mahtavasti. Huumoria leffaan on sotkettu tarpeeksi, ja nauraakin saa makeasti muutamissa kohdissa. Itse ainakin nauroin kippurassa ”Etelä-Suomen kovimman jätkän”, Vesa Vierikon tulkitseman Ossi Kemppaisen ponnahdettua ruutuun.
Toimintakohtaukset ovat myös hyviä, ja elokuvan lopussa päästään jopa hieman jenkkifiilikseen, hyvänä esimerkkinä Esan ja Vesan ajettua harrikoilla lasin lävitse. Kliseitä leffassa valitettavasti on, mutta kokonaisuus ei silti horjahda missään vaiheessa järkyttävästi. Se pysyy hienolla tavalla kasassa viimeistään hyvien näyttelijöiden ansiosta.
Esa ja Vesa on mukavaa iltaviihdettä, joka laittaa positiiviselle mielelle jo keskinkertaisessa mielentilassa.
