Mad Max 2 on kunnon kasarileffa actionilla ja huumorinpoikasella höystettynä. Omaperäinen leffa esittää omat tummat tulevaisuudennäkymänsä, joissa ihmiset pukeutuvat kuin olisivat menossa Dingon keikalle, ja joissa planeetan bensavarat ovat vähissä. Mel Gibson hoitaa hommansa riutuvan aavikon sankarina varsin miehekkäästi ja allekirjoittanut muistaa hehkuttaneensa Mad Maxia enemmänkin penskana.
Mad Max 2 ei ole Hollytuotantoa, vaikka se siltä näyttääkin. Aussit ovat vääntäneet kokoon paljon keskivertoa hienomman toimintapätkän, jota ei kehtaa tyrmätä sitten millään. Ei vaikka normaalisti inhoaisikin holtittomia takaa-ajokohtauksia yli kaiken.
Juoni on melko lyhyt ja se sisältää uskomattoman määrän lapsellisuuksia mm. roistojen päätön hurjastelu bensan saamiseksi = oravanpyörä? Pääpiirteittäin juoni menee jotakuinkin näin: asfalttisoturi Max Rockatansky (Gibson) hankkii pienelle öljyä, tuota harvinaista ylellisyyttä, omistavalle yhteisölle auton ja auttaa näitä pakenemaan päällikkö Humunguksen (Kjell Nilson) barbaarisia maantieroistoja. Mukana kuvioissa pyörivät pöljä kopterimies ja hauska bumerangijuniori, jotka saavat aikaan parit mukavat naurut.
Parasta Asfalttisoturin seikkailussa on lopun hurja takaa-ajo, jonka rosvojoukko olisi nerokkaasti voinut katkaista heti alkuunsa renkaat puhkomalla. No, eivätpä keskittäneet voimiansa oikeaan kohtaan ja hyvä niin, sillä nyt mukana on maailman kenties hienoin takaa-ajokohtaus ja toiminta-asennekin on kohdallaan. Pisteet siis lähes neljännesvuosisadan takaiselle visiolle ja päättömälle hurjastelulle.
