Moottori ulvoo lujempaa kuin koskaan, mutta myös tyhjäkäynnille löytyy tilaa.

15.1.2012 21:43

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: ,
Alkuperäinen nimi:Fast Five
Valmistusvuosi:2011
Pituus:130 min

Fast & Furious 5, vaihtoehtoiselta typerältä nimeltään Fast Five, on sarjan tähän mennessä paras osa. Harmi vaan, että kyseessä ei ole mikään kovin kummoinen leffasarja, joten vertailutaso ei siis ole kovin korkealla.

Vuosikymmen sitten Vin Diesel kurvaili laitonta katukisailua ihannoivana Dominic Torettona ensimmäisen Hurjapäät-leffan yllätyshitiksi, joka tosin paisui trilogiaksi ilman häntä. Suoraa viivaa kilpaa ajavasta ja tyhjiä motivaatiopuheita kunniasta pitävästä hahmosta tuli itselleni käsittämättömästä syystä toimintaikoni, joka palasi uudistettuun neljänteen osaan. Väsyneestä autopornosta siirryttiin melko vaikuttavaan stunttiperseilyyn, mutta lapsellisesta tuunaus- ja hevosvoimaihannoinnista ei täysin luovuttu. Lisäksi Torettosta tuli kapinoivan elämäntapagurun lisäksi pysäyttämättömän James Bondin ja erehtymättömän Sherlock Holmesin yhdistelmä, jolle minkään tehtävän selvittäminen tai tilanteen kuvitteleminen ei ollut mahdotonta.

Viitososa jatkaa suoraan siitä, mihin viimeinen leffa jäi – ikävä kyllä neloselokuvan lopussa vihjattu toimintakohtaus jää tyngäksi, A-Teamin jälkeen oikeastaan odotin tämän leffan toteuttavan vieläkin vauhdikkaamman ja näyttävämmän pakojakson. Joka tapauksessa poliisivoimilta karussa oleva ajajasakki kätkeytyy Rio de Janeiron slummeihin, jossa paikallisilla viranomaisilla on tarpeeksi omia huolia korruption ja huumelordien kanssa. Koska Vin Dieselin jäyhäleukainen kunniakäsitys iskee taas isoa vaihdetta silmään, kaikista edellisistä leffoista esiintyneistä päähahmoista kootaan katukaasutteluun ihastunut Ocean’s Eleven -tyylinen kostosakki kukistamaan Rion kunniattomat rikollissaastat. Kaupunkiin kurvailee myös 120 kilon edestä vanhaa showpainijaa, kun Dwayne Johnsonin esittämä erikoisagentti saapuu pidättämään Torettoa ja kumppaneita.

Leffa pääsee itse asiassa kiitettävän nopeasti vauhtiin, ja kierroksia riittää yllättävän tasaisesti yllättävän pitkään. Konflikti saadaan aikaan nopeasti, ja kuvioihin mahtuu pari vauhdikasta toimintakohtausta, joiden aikana on itse asiassa yllättävän hauskaa. Leffa alkaa hullulla action-jaksolla, joka osoittaa minkä tahansa toimintakohtauksen muuttuvan automaattisesti mielenkiintoiseksi, jos sen keskelle paiskaa liikkeessä olevan junan. Hupia jatketaan myöhemmin ryntäilyllä Rion slummien halki à la Incredible Hulk, ja paikallisten rikollisten ja poliisien yhteenotto muistuttaa hieman kiillotettua viihdeversiota brasilialaisista rikosleffoista à la Elite Squad. Kuskipoppoo alkaa tiivisti kohtaus kohtauksen perään suunnittelemaan iskuaan alueen rikollispomoa vastaan, ja niin kauan, kun flow’ta ei päästetä rikkoutumaan, leffa säilyy mukaansatempaavana ja jopa jännittävänä. Ikävä kyllä noin tunnin paikkeilla kiskaistaan käsijarru päälle tarkoituksena ilmeisesti syventää hahmoja. Paussi on tosin täynnä lähinnä edellisistä osista tuttua mahdollisimman kovina esittäytyvien hahmojen merkityksetöntä uhoamista, jota jatkuu uskomattoman pitkäveteisen puolen tunnin verran.

Puolentoista tunnin paikkeilla Dwayne Johnson yllättäen muistaa, mitä tuli leffaan tekemään, joten jo puoli tuntia sitten käsillä olleesta yhteenoton lupailusta siirrytään viimein varsinaiseen yhteenottoon, jossa eri osapuolien intressit kolaroivat näyttävästi luotisateiden, nyrkiniskujen ja bensiiniräjähdysten muodossa. Ylipituutta ja tyhjäkäyntiä löytyy myös viimeisten välienselvittelyiden aikana, vaikka moottori ulvoo lujempaa kuin koskaan. Fysiikan lait romuttamon autopuristimeen kuskaava kliimaksi muistuttaa hieman Bad Boys 2:n keskipaikkeilta tuttua takaa-ajonäytöstä aiheuttaessaan vakuutusyhtiöiden työntekijöille ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Toisaalta yksikään hahmoista ei tässä leffassa ole yhtä vaivaannuttava kuin alati suutaan soittava Martin Lawrence.

Urallaan tyystin Toretton rooliin jämähtäneen Dieselin seuraksi leffan staravoimaa nostamaan saapunut Johnson vetää roolinsa Tommy Lee Jonesilta Takaa-ajetusta tutuilla määrätietoisilla maneereilla, ja parivaljakon täysin vakavalla naamalla toisilleen laukomat uhmailut riittävät spontaanisti sytyttämään televisioita tuleen. Jos toivot kyseisten herrojen action-urien nousevan uuteen kukoistukseen, tämä elokuva on ehdottomasti sinua varten. Jos edelliset osat kaahasivat auringonlaskuun sydämesi mukanaan, tämä tekee helposti saman tempun. Juonenkulku, hahmojen kehittely ja dialogin taso eivät todellakaan ole kovin kummoisia, mutta absurdin luoviin isobudjettisiin rämistelyihin siirryttyään sarjaan on vihdoin ja viimein tullut viihdyttävä lisäys. Jos seuraava osa valitsee vielä nopeamman ajoreitin lähtöviivalta ruutulipulle tästä voisi tulla jopa oikeasti legendaarista toimintarompetta.

Arvosteltu: 15.01.2012

Lisää luettavaa