Kun ystävieni kanssa päätimme mennä katsastamaan tämän teatteriin, odotin Finnkinon kuvauksen perusteella leffan olevan outo, tekotaiteellinen ja tylsä. Olin kuitenkin täysin väärässä. (500) Days of Summer on nykyään lempielokuvani.
Tom (Joseph Gordon-Levitt) haluaisi olla arkkitehti, mutta on ajautunut suunnittelemaan onnittelukortteja. Hän uskoo vain tosi rakkauden tuovan täydelliseen onneen. Eräänä päivänä miehen tosi rakkaus kävelee tämän omalle työpaikalle sihteeri Summerin (Zooey Deschanel) muodossa.
Melko pian Tom ja Summer ovat jonkinlaisessa suhteessa, mutta millaisessa. Summer tekee selväksi, ettei hän usko rakkauteen eikä siten myöskään etsi vakavaa suhdetta. Tom kuitenkin jatkaa hyväuskoisena suhdetta, kunnes Summer eräänä päivänä päättää sen. Murtunut Tom alkaa kelata taaksepäin 500 päivää taaksepäin, selvittääkseen, mitä meni vikaan.
500 Days Of Summer ei ole täydellinen rakkaustarina, vaan kertoo kenen tahansa rakkauteen pettyneen ihmisen elämästä. Kerronta tapahtuu ajassa edestakaisin hyppimisenä, mikä toimii yllättäen hyvin. Se antaa varaa myös hieman katsojan omille tulkinnoille, sillä aivan kaikkea ei kerrota.
Tarina kerrotaan nimenomaan Tomin näkökulmasta, ja Summerin ajoittain oikukas ja käsittämättömän outo käytös saa katsojan helposti ottamaan Tomin puolen. Itse ainakin tunsin Tomia kohtaan myötätuntoa, ja olisinkin mieluusti astunut valkokankaan läpi Summerin tilalle huomaavaisen ja ihanan Tomin rakkauden kohteeksi.
Suosittelen elokuvaa niin kaltaisilleni romanttisen komedian ja draaman ystäville, mutta myös hyvästä musiikista sekä hieman erikoisemmista elokuvista pitäville ihmisille. Jos juoni ei uppoa, voi kuitenkin ihailla upeita tapahtumapaikkoja ja kaunista värimaailmaa.
