Seikkailuelokuvia on monenlaisia. On National Treasuret, uudemmat ja vanhemmat Muumiot, Allan Quatermainit… seikkailuelokuvia on monia, mutta yleensä sanasta ”seikkailu” tulee väistämättä mieleen Indiana Jones ja Harrison Ford.
1970-luvulla George Lucasin pää kuhisi ideoita. Oli avaruustaisteluja kuin myös maanpäällisiä seikkailuja. Star Warsin menestyksen jälkeen Lucas ei epäröinyt tehdä elokuvaa kadonneiden aarteiden metsästäjästä, Indiana Jonesista. Indiana Jones -elokuvia tehtiin 80-luvulla kolme, ja jokainen elokuva menestyi.
1990-luvun alussa Lucas ja ohjaaja Steven Spielberg alkoivat suunnitella elokyvasarjan neljättä osaa, ja suunnitteluprosessi kesti vuosia. Mutta vuonna 2008 Indy saatiin jälleen valkokankaalle ja paluu oli näyttävä.
Neljäs Indyleffa alkaa Nevadan autiomaassa, ja Elvistä soitellaan 50-luvun tyyliin. Autiomaassa hän kohtaa venäläiset ja seikkailu voi alkaa. Selvittyään täpärästi pinteestä Indy tapaa nuoren Mutt WIlliamsin (Shia LaBeouf), joka tuo hänelle kirjeen opiskelukaveri Harold Oxleyltä, ja kirjeessä on johtolanka muinaisen kristallikallon jäljille. Mutta myös venäläiset ja heidän johtajansa everstitohtori Irina Spalko (Cate Blanchett) ovat kiinnostuneita kallosta ja sen valtakunnasta.
Indiana Jones ja kristallikallon valtakunta oli juuri sellainen kuin odotinkin. On jännitystä, kadonnut kaupunki, seikkailua ja toimintaa. Mitäpä muuta voi hyvältä seikkailuelokuvalta vaatia? Näyttelijät ovat loistavia, Spielberg ohjaa hienosti ja erikoistehosteet ovat näyttäviä. Mutta ei elokuva ole aivan täydellinen, sillä jotkin jutut menevät hieman yli (jääkaappi, ufot…), ja Indyn ystävyys Macin kanssa (Ray Winstone) heittelehtii minne sattuu hyvin epäuskottavasti.
Kaiken kaikkiaan uusin Indy täyttää odotukset ja itse odotan viidettä osaa, jos sellaista nyt tulee. Kyllä Indiana Jones (myös Kristallikallon valtakunta) ampaisee Muumioiden ja Kansallisaarteiden ohi kiitämällä.
