Kärpänen. Lyhyt ja ytimekäs nimi. Paljon parempi kuin jos leffan nimi olisi ollut ”Ihmiskärpänen” tai ”Tappajakärpänen”. Ne olisivat olleet tahattoman koomisia nimiä. Ihmetellä täytyy miten siitä tuli niin osuvasti pelkkä Kärpänen.
Ihan tavallinen tiedemies joka uhraa elämänsä tieteelle keksii teleporttauslaitteen. Kahdella, kaksimetrisen mehiläispesän näköisellä laitteella hän voi siirtää asioita kennosta toiseen. Ainoa ongelma on ettei hän pysty siirtämään mitään elollista. Hän rakastuu toimittajanaiseen, joka vielä pyrkii katkomaan langat edelliseen suhteeseensa. Nämä koettavat siirtää paviaania, mutta se aineellistuu kasaksi lihaa joka kirkuu. Kun nämä sitten jonkin ajan päästä onnistuvat siirtämään paviaanin niin ettei sille tapahdu mitään, on juhlien paikka. Naisen täytyy lähteä, ja tiedemies juhlii yksin. Kännissä hän päättää että laitetta pitää testata ihmisellä, ja kun muita ei ole paikalla niin itsellään.
Tuloksena on yli-inhimmilliset voimat, ja koko ajan kasvava agressiivisuus. Sekä muuttuminen ihmiskärpäseksi. Loppujenlopuksi mies on aika rujon näköinen. Kuvitelkaapa kaveria joka on maannut sontaläjässä 3000 vuotta. Siltä hän näyttää… nainen huomaa olevansa raskaana miehelle ja siitäkös soppa syntyy…
Hyvää kauhua, leffalla taitaa olla jo klassikkoarvoakin… neuvoni on, että mitään ei kannata syödä leffan aikana, se voi tulla nopeasti ylös.
