Mörkö on haukiputaalaisen amatööriryhmän nimeltä Aseman Lapset tekemä indie-tyyppinen kauhudraamaelokuva. Nimi viittaa Tove Janssonin Muumeista tuttuun yksinäiseen vaeltajaan, joka jäädyttää kaiken mihin se koskee ja jolle tärkeätä omistaa esine, joka on sen mielestä kauneinta mitä maailmassa. Sen kylmyys ja pelottava ulkonäkö ovat tehneet siitä yhden tunnetuimmista nuoruuden peloista monien 80-luvun lopulla tai 90-luvulla syntyneiden lapsuuden pelon aihe. Elokuvassa ei kuitenkaan mainita niitä piirteitä, joita sillä huomattiin vasta kirjan Taikurin Hattu tapahtumien jälkeen.
Elokuvassa neljä tyttöä Liisa (Mäkipaaso), Tiina (Koskela), Henna (Kankaala) ja Paula (Friman) menevät eräänä lokakuun päivänä salaa käymään vanhalla koulullaan, jossa ei tällä hetkellä ole ketään. He muistelevat vanhoja kouluaikojaan ja vanhoja lapsuuden pelkoja, muun muassa Mörköä. Mutta heidän yrittäessään lähteä pois, he huomaavat jäävänsä loukkuun. Kun heidän vanha kouluavustajansa, Päivi (Lippo) saapuu hakemaan heitä pois, hän jää itsekin lukkojen taakse. Yhtäkkiä he löytävät erään tuntemattoman matkalaisen (Alasirniö), joka varoittaa hirviöstä, joka oli seurannut häntä. Aluksi tarina vaikuttaa epäuskottavalta, kunnes sähköt alkavat pätkiä, lunta alkaa ilmestyä koulun pihalle, tuntien kuluessa aurinko ei näytä lainkaan nousevan ja yksi tytöistä menehtyy. Asia on päivän selvä: Mörkö on olemassa, mutta ei aivan siinä muodossa kuin yleisesti tunnettiin.
Elokuva oli tuotettu alle 100 euron budjetilla ja siksi elokuvasta ei odotettukaan kovin erikoista. Mörkö-hirviönkin toteutus oli tehty niin hyvin kuin Aseman Lapset sen olisivat voineet toteuttaa. Mörön osa tässä elokuvassa ei kuitenkaan ole tärkeintä, vaan se millaisia asioita lapsena yleensä pelkää ja että kuinka ne voivat vielä aikuisuuden kynnykselläkin vaikuttaa. Tunnustan että vielä nykypäivänäkin näen tuon olion joissakin unissani. Mörkö-elokuvalla on lähinnä dokumentaristinen tarkoitus. Vaikka elokuva muistuttaa juoneltaan fiktiivistä kauhutarinaa, se opettaa sen, että asioista selviää parhaiten kohtaamalla pelon.
Elokuvan roolimäärä jäi kuitenkin harmittavan pieneksi, mikä on amatöörielokuvien joukossa ehkä yleistäkin, mutta sen lisäksi loppuratkaisu jättää jälkeensä muutamia epäselviä kohtia.
Tarinan opetuksen vuoksi kuitenkin suosittelen tämän katsomista.
