Kun Ayrton Senna menehtyi autonsa ripustuksen aiheuttamiin päävammoihin Imolan radalla, San Marinon osakilpailun viidennellä kierroksella, toukonkuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1994, monet uskoivat kaikkien aikojen parhaimman kilpa-ajajan kuolleen. Nyt liki 18 vuotta myöhemmin häntä pidetään edelleen sangen yleisesti parhaana kaksilahkeisena rata-autoilijana, joka kuunaan on maan päällä kävellyt. Tätä taustaa vasten on hieman erikoista, miksi näinkin legendaarisen hahmon elämästä ei aikaisemmin ole ilmestynyt varteenotettavaa dokumenttia. Mitä luultavimmin aluksi syynä olivat jatkuvat tutkimukset sekä oikeudenkäynnit, joita Italiassa oli käynnissä vuosikausia onnettomuuden jälkeenkin. Toisaalta myöhemmin moiselle dokumentille ei ole herunut lupaa F1-päättäjien puolelta.
Hyvää kannatti kuitenkin odottaa. Olen ollut intohimoinen F1-fani melkein 12 vuotta ja henkilökohtaisella tasolla Senna-dokumentti kohtasi minulta megalomaaniset odotukset. Aloitetaan niistä hyvistä puolista: Tuntematon Asif Kapadia saa aikaan äärimmäisen hienon ja tasapainoisen kokonaisuuden, joka takuulla naulaa tuoliin vähänkään aiheesta kiinnostuneen persoonan. Yleisesti ottaen tekijätiimi osoittaa erinomaista tyyli- ja tunnetajua elokuvan rakenteen suhteen. Loppupuolella tapahtuva valitettava onnettomuus saa väkisin kyyneleet silmäkulmiin. Onneksi dokumentin sävy ei kuitenkaan äidy liian tummaksi synkistelyksi.
Bonusta on myös mielenkiintoinen kuvamateriaali, jota formuloita johtava FIA on antanut dokumentin tekijöiden käyttöön. Myös enemmän tai vähemmän merkittävien formulavaikuttajien haastatteluja sekä mielipiteitä on kiitettävässä määrin mukana kronologisesti etenevien tapahtumien ohessa. Senna onnistuu herättämään lukuisia ajatuksia elämästä, sen katkeavuudesta, hauraudesta. Miksi kilpailla? Miksi asettaa henkensä alttiiksi voitontahdon takia? Mikä muun muassa määrittää meidät ihmisinä? Elokuvassa on yllättävää syvällisyyttä havaittavissa, mikä on tietenkin lähes aina erinomainen asia. Lisäksi päähenkilön sielunelämä tulee uudella tavalla ymmärretyksi.
Sitten niihin huonoihin puoliin: Elokuva on näkökulmaltaan jossain määrin yksipuoleinen ja nimenomaan siinä mielessä, että Sennasta tehdään lajin kaltoinkohdeltu puhtoinen poika, joka ei ole tehnyt mitään väärää. Varsinkin hänen arkkivihollistaan, ranskalaista Alain Prostia, mustamaalataan oikein olan takaa. Asioiden totuuspohjaa sen enempää arvioimatta en kuitenkaan usko, että Senna olisi ollut tyystin pulmunen itsekään. Keskinkertainen kriitiikittömyys siis vaivaa tätä dokumenttia, joskin aiheen sensitiivisyydestä johtuen se saattaa olla hyväkin asia. Lisäksi olisin toivonut enemmän juttua päähenkilön lapsuudesta. Nyt se ohitetaan lähes tyystin. Yleisesti ottaen tosin on parempi näin päin, sillä kilpa-autoiluhan se pääasia tässä dokumentissa on.
Kyseessä on siis mainio elämänkerrallinen dokumentti, jonka taso tekee oikeutta sen kohteelle. Näin raivokkaana lajin katsojana myönnän olevani hivenen puolueellinen arvioimaan kokonaisuutta täysin objektiivisesti. Mutta tästä huolimatta luotan leffan aukeavan myös heille, jotka pitävät formuloita tylsänä jonoajeluna tai rahantuhlauksena. Jokaisen tosifanin pakko-ostos ja mielestäni äärimmäisen suositeltava myös muille.
